Internet-vaalit ovat nyt! [27.03.2011]

[mobile]
[Eriarvoistuminen korostuu vaalikeskustelussa] [Sivistys ja sivistyneistö] [Sivistyneistö käytöskoulussa] [YLE Tampere: Marja Tiura]

Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtaja Matti Apunen kirjoitti Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulle 22.3.2011 kolumnin "Sivistyneistö käytöskoulussa". Apunen kommentoi Tampereen yliopiston johtamiskoulun professori Vilho Harleen "Nauru loppuu nyt"-jyrähdystä suomalaiselle sivistyseliitille. Harle toteaa: "Eliitin luoma kuva sivistyneen älymystön ja sivistymättömän perussuomalaisen erosta on valhetta. Viha ja suvaitsemattomuus asuvat meissä kaikissa." Viimeksimainittuun väitteeseen viittasin edellisessä blogissani kertoessani, että ulkomailla työskennelleet suomalaiset paluumuuttajat pitävät monesti suomalaista yhteiskuntaa kauttaaltaan ksenofobisena ja rasistisena.

Mediassa on näkynyt kommentteja, että seuraavat vaalit eduskuntavaalien jälkeen ovat internet-vaalit. En ole samaa mieltä. Internet-vaalit ovat jo nyt. Sen huomasi jo viime itsenäisyyspäivänä. Eliitti juhli linnassa ja seurusteli valtaapitävien kanssa. Ainoa poikkeus oli kansanedustaja Jyrki Kasvi. Hän jakoi juhlien ajan kokemuksiaan Twitterissä. Muistaakseni Aamulehti kommentoi jälkeenpäin, että Kasvilla on paha nettiriippuvuus. Parin kuukauden jälkeen Pohjois-Afrikan tapahtumat osoittivat, että Aamulehden toimituksessa oltiin täysin pihalla. Kasvi jakoi kokemuksiaan todellisten vallanpitäjien kanssa(, joiden edustaja hän on ollut eduskunnassa). Se valta, jota Presidentinlinnassa juhlijat luulivat hallitsevansa oli itse asiassa näennäisvaltaa, pelkkää harhaa. Suomen oloissa todelliset vallanpitäjät vain ovat käyttäneet valtaansa harvoin. Mutta huhtikuun eduskuntavaaleissa se luultavasti taas tapahtuu.

Eduskunnassa vaikuttavien poliitikkojen pulmana on, että he eivät ole joko ollenkaan päässeet sinuiksi Internetin kanssa tai sitten se on vain yksi kanava muiden joukossa. Mutta ei riitä, että muissa medioissakin julkaistavat tiedotteet julkaistaan omalla nettisivulla "blogina". Jos blogilla haluaa vaikuttaa, niin kyllä siihen pitää nähdä enemmän vaivaa ja sen pitää alkaa elää omaa elämäänsä muiden kanavien joukossa. Eikä omien sivujen ja blogikirjoitusten lisäksi riitä pelkästään joku Facebook. Kyllä muitakin kanavia eli Twitteriä, Qaikua ja erilaisia keskustelufoorumeita on käytettävä.

Jotkut sosiaalisen median asiantuntijat selittävät, että jos sosiaalisessa mediassa haluaa vaikuttaa, niin erilaisille foorumeille pitää kirjautua omalla käyttäjätunnuksella ja kirjoitella sen jälkeen sitä sun tätä parisen vuotta. Sen jälkeen kun muut kanssafoorumistit ovat oppineet luottamaan kanssanimimerkkiin, niin sitten voi alkaa vaikuttaa tai "manipuloimaan" mielipiteitä, kuten jotkut asiantuntijat sen ilmaisevat. Maahanmuuttajakriittiset kirjoittajat ovat tehneet tätä työtä jo useita vuosia. Huhtikuun vaaleissa he korjaavat sitten sadon tästä työstä. Olen seurannut foorumeilla tätä mielipidevaikuttamistyötä ja täytyy sanoa, että etenkin monia nuoria viedään kuin puudelia talutushihnassa.

Olen ollut vuosia mukana erilaisissa yhdistyksissä. Toisinaan jonkun yhdistyksen toiminta kuihtuu. Viimeksi näin tapahtui, kun eräs mm. yhdistyksen sihteerinä pitkään toiminut ystäväni siirtyi eläkkeelle ja lopetti yhdistystoimintaharrastuksen. Samalla valittiin uusi puheenjohtaja, jonka ystäväni tunsi jo monien vuosien ajalta. "Ei tule mitään", sanoi ystäväni. "Tuo mies puhuu paljon, mutta tekee vähän". Ystäväni oli aivan oikeassa. Yhdistyksen toiminta loppui parissa vuodessa. Elämänkokemusta omaavat ovat oppineet tunnistamaan tällaiset "puhuu paljon, tekee vähän"-ihmiset. Mutta netin keskustelufoorumeilla nuoret foorumistit eivät tällaisia kirjoittajia tunnista ja he saattavat saada siellä lähes kulttimaineen.

Allekirjoittaneella on Facebook-tili nimellä "Nimimerkki Keskilinkki". Minulla on fb-ystävinä lähinnä muita valokuvaajia, futiskenttien laidoilla tapaamiani muita futisfaneja ja joitakin etenkin nuorempia faneja, jotka toivovat ehkä kaveruuden kautta pääsevänsä helpommin kuvaraporttieni valokuviin. Eräs "puhuu paljon, tekee vähän"-mies pyysi päästä fb-kaveriksi, mutta hylkäsin pyynnön. Ja kommentoin myöhemmin ystäville, että kyllä tällä boriksella on jo niin paljon muita kanavia viesteilleen, että en nyt viihtinyt päästää häntä häärämään allekirjoittaneen fb-seinälle. Seurauksena oli yhden tällaisen nuoremman fb-kaverin itkuraivari: "Mikä futisjumala sinä olet, kun arvostelet borista?". Vastasin, että en halua keskustella uskonasioista ja tarkoitin sitä 100-prosenttisesti. Jos joku kulttimaineeseen noussut kirjoittaja nousee nuoremmalle polvelle jumalaksi, niin asiasta on turha alkaa väitellä.

Internetissä mielipidevaikuttajat käyttävät mielellään kahta-kolmea eri keinoa. Yksi on toisto. Virheellistä ja harhaanjohtavaa tietoa toistetaan jatkuvasti vuodesta toiseen ja useiden nimimerkkien toimesta. Usein eri nimimerkkien takaa löytyy sama kirjoittaja, jolla on käytettävissään useita sähköpostiosoitteita. Hänellä on joku oma webbihotelli, jossa on käytettävissä useita sähköpostiosoitteita tai sitten hän tietää, missä kaikkialla voi luoda ilmaisia sähköpostitilejä.

Toinen usein käytetty keino on nimittely. Homo-nimittely kertoo yleensä miehistä ja naisista, jotka ovat epävarmoja omasta miehisyydestään tai naisellisuudestaan. Tällaisia nimittelijöitä löytyy etenkin nuorison keskuudesta. Kääpiö-nimittely taas kumpuaa luultavammin kirjoittajan alemmuudentunteesta paremmin menestyneitä kohtaan. Nimittelyllä yritetään teilata vastustajia ja johtaa muiden lukijoiden huomio pois siitä, että omat argumentit eivät ole niin kestävällä pohjalla.

Kolmas keino on asioiden yksinkertaistaminen, jota voitaisiin sanoa provokaatioiksi tai provoamiseksi. Asioita esitetään vain lyhyinä perustelemattomina väitteinä, jotka joskus menevät perille kohderyhmään sellaisenaan. Toisinaan yksinkertaiset väitteet synnyttävät vastakirjoituksia, joihin voi vastata vain tarkoituksenmukaisesti valittuihin kohtiin edelleen samanlaisilla yksinkertaisilla ja lyhyillä väitteillä. Samalla toivotaan, että kohderyhmä ei jaksa lukea vastustajien pitkiä vastakirjoituksia. Foorumeilta löytyykin paljon kirjoittajia, jotka kommentoivat jotain kirjoitusta toteamalla "Luin vain vähän alusta..." Todellisuudessa foorumeilla pitäisi jaksaa käydä keskustelua pienistä yksityiskohdista vuosia. Pitäisi aina olla valmis vääntämään rautalankamalli asiasta kuin asiasta, jos haluaisi saada sanomansa lävitse.

Kun Vilho Harle ja kumppanit puhuvat kansan poliitikkoihin kohdistamasta ylenkatseesta, niin sitä on itse asiassa kahdenlaisia. Ensinnäkin on syrjäytyneitä, jotka eivät ymmärrä yhteiskunnan monimutkaisuutta ja poliitikot eivät pysty yksinkertaistamaan asioita tarpeeksi, jotta heidän sanomansa menisi perille. Poliitikoksi valikoituu monesti henkilöitä, joiden suurin lahjakkuus on sosiaalisella puolella. He osaavat keskustella sujuvasti toisten ihmisten kanssa, mutta eivät ole aina yhtä taitavia asioiden selittämisessä kirjallisessa muodossa. Esimerkiksi joidenkin poliitikkojen kolumni-yritykset puoluelehdissä ovat minusta kaameita. Ei osata kirjoittaa ja kinataan asioista, jotka eivät aina kiinnosta lukijoita.

Yksi kansalaisten epäluottamusta aiheuttava syy on ns. kriisiviestintä, jota poliitikot käyttävät mielellään vaikeissa kysymyksissä. Parhaimmillaan poliitikot korjaavat kriisiviestinnällä pisteet kotiin. Kriisiviestintä tulkitaan kansan keskuudessa kuitenkin helposti eliitin ylimielisyydeksi. Tästä hyvänä esimerkkinä on YLE Tampereen suorittama (yllä linkitetty) Marja Tiuran haastattelu, jossa hankalat kysymykset kierrettiin toistamalla yhtä tai kahta sopivaksi mietittyä kriisiviestiä. Periaatteessa vastaamatta jättäminen sallii kuuntelijoiden/katselijoiden ja journalistien aivan vapaasti spekuloida kaikilla niillä vastausvaihtoehdoilla, joilla vastaamatta jääneisiin kysymyksiin olisi voinut vastata. Mutta toistaiseksi ainakaan journalistit eivät ole innostuneet käyttämään tätä vapaalippua spekulointiin.

Toisenlainen ylenkatse poliitikkoihin kohdistuu monilta ammattialoilta ja asiantuntijoiden tahoilta. Esimerkiksi joissain kommenteissa kerrotaan, että Suomeen on syntynyt kansainvälisissä tehtävissä kouliintuneiden sotilaiden eliitti, jonka mielestä kansanedustajat eivät hallitse asiasisältöjä ja eivät siksi ole oikeita henkilöitä tekemään päätöksiä sotilaallisissa kysymyksissä. Tämä voi olla vaarallinen kehitys. Mutta väitteitä kansanedustajien asiasisällön puutteellisesta hallinnasta on tullut sen verran usealta taholta, että kyllä siinä on jotain perää. Aina tarvitaan niitä sosiaalisesti lahjakkaita edustajia, jotka pitävät yhteyttä mediaan ja äänestäjien valtaosaan. Mutta tarvittaisiin myös enemmän hyvin koulutettuja tutkijatyyppejä, jotka pystyvät paneutumaan mutkikkaisiin asiasisältöisiin ja kohottavat omalla osaamisellaan eduskunnan arvovaltaa. Itse toivon, että internet-yhteisöjen kautta tällaiset henkilöt löytyvät ja saavat näkyvyyttä.

Eräs etenkin populistinen valitus on kansanedustajien suuret palkkiot. Yleisessä kielenkäytössä ja jopa talouslehdissä puhutaan kansanedustajien palkasta vaikka kansanedustajahan ei saa työstään palkkaa vaan palkkion, joka ei viimeisen korotuksenkaan jälkeen ole vertailukelpoinen yrityselämässä johtotehtävissä olevien henkilöiden palkan ja palkkioiden (bonukset ja vastaavat) kanssa. Yritysmaailmassa pääsee helpommin huomattavasti parempiin tuloihin. Jos palkkio ei ole tarpeeksi hyvä, niin kansanedustajaehdokkaiksi ei hakeudu päteviä ehdokkaita. Jos kansanedustajiksi valikoituu enimmäkseen vain tunareita (kun muita ei ole tarjolla), niin se tulee pitkässä juoksussa veronmaksajille paljon kalliimmaksi kuin kunnon palkkion maksaminen kansanedustajille. Omasta mielestäni vähennettäköön mieluiten kansanedustajien lukumäärää kuin palkkioita, jos jostain halutaan säästää.

Sähköpostipalautetta Keskilinkille voi lähettää osoitteeseen webmaster (miumau) keskilinkki (piste) com.

Kirjoittaja on FC Haka Oy:n vähemmistöosakas.

MySpace Lähetä MySpaceen

[Paluu] [2011]

Valid XHTML 1.0 Transitional Valid CSS!