1. Raajojen verenkierron edistämiseksi kävelin välillä junan keskiosassa olevaan ravintolavaunuun ja ensimmäisellä kerralla törmäsin seurueeseen, jossa kuvassa keskellä olevan isä istuskeli oikealla olevan poikansa kanssa. Kiinnitin huomiota pojan asun takkiin, jossa näkyi kirjaimet xUPS. Se ei ollut kuitenkaan KuPS vaan NuPS eli Nummelan Palloseuran takki.

Osoittautui, että nuori mies oli jalkapalloilija jo toisessa polvessa, sillä isä oli aikoinaan sarjajyrä Seinäjoella, jonne seurue oli menossa ja siinä sivussa oli tarkoitus seurata TP-Seinäjoki - Tampere United -Cup-ottelua, joka pelattiin samanaikaisesti kuin PS Kemi Kingsin ja PK-35:n ottelu, paitsi että ottelun alkamisaika oli klo 19.

Sain kuulla, että nuori mies oli puolustajan tontiltaan tehnyt kauden aikana 6 maalia, joista yksi omalta kenttäpuoliskolta vastapalloon lauottuna. MAAJOUKKUEESEEN!

Allekirjoittanut joutui toimimaan vihjeenantajana pitkävedossa. Tarjosin Kemin otteluun kakkosta ja Vaasan ottelun tulokseksi veikkasin VPS:n voittoa. Tuli 0-0 tasapeli, joten se ei osunut aivan kohdalleen, sori.

2. Klo 18.24 juna saapui vesisateessa Kemiin ja onnistuin löytämän taksin korttelin päästä matkahuollon vierestä. Ajelimme pilkkopimeässä n. 3 kilometrin päässä kaupungin laitamilla olevalle Junko-hallille. Taksikuskilta kuulin, että PK-35:n pelaajia Helsingistä kuljettanut lentokone oli laskeutunut hiukan aikaisemmin. Itse hallilla pääsin myyntipöydän ääreen melkein ensimmäisenä. Tarjolla oli mm. edullisia makkaroita, vain euron kappale.

3. PK-35:n pelaajat ilmaantuivat hallille ja aloittivat alkuverryttelyn. Halli oli aika pimeä. Laskeskelin, että katon lampoista 13 kpl oli sammunut. Joten pyytelen anteeksi valokuvien laatua.

4. Hallissa oli todella kylmää, minkä huomaa muiden katsojien vaatetuksesta.

6. Joukkueet esittelyssä. PK-35 oikealla valkeassa kakkosasussaan. PK-35:n punamusta ykkösasu on vähän liian lähellä kotijoukkueen punaista paitaa.

7. Ottelun ensimmäinen maali tuli jo 4. minuutilla. Kun Jani Modig meni antamaan kulmaa, totesin vierustoverille, että nyt syntyy ensimmäinen maali. Ja niinhän se parin ping-pong-syötön jälkeen syntyikin Tommi Paavolan aikaansaamana. Alkupuolella PK-35 jyräsi vahvasti. Kotijoukkueelle ei annettu tilaa, vaan helsinkiläispelaaja oli heti ahdistelemassa, jos pallo tuli jonkun kotijoukkueen pelaajan haltuun. Arvelin, että PK-35 pitää yllä kovaa tempoa ja ottelun vanhetessa kotijoukkue väsyy ja pelaajat alkavat tehdä virheitä. Olin väärässä. Kotijoukkue jaksoi oikein hyvin ja pystyi ensimmäisen puoliajan loppupuolella jopa painostamaan.

8. Puoliajalla onnistuin ahmimaan pahimpaan nälkääni 3 makkaraa. Siinä sivussa katselin, että hallin katsojista ehkä 3/4:lla oli päässä lippis, mutta kotijoukkueen lippistä ei joukossa pahemmin näkynyt. Ilmeisesti kakkosen tasolla seuraorganisaatiot eivät ymmärrä, että ottelujen yhteydessä kotijoukkueiden lippikset ja muu fanitavara voisi mennä kaupaksi ja tuoda lisäeuroja seuran budjettiin. Toiselle puoliajalle viereiselle penkille ilmaantui Kemiläistä naiskauneutta. Heilläkään ei ollut lippistä ;)

9. Toisella puoliajalla Timo Priha nousi usein laidallaan PK-35:n hyökkäysten tueksi. PK-35 vaihtoi myös pelaajia. Samuli Markkanen oli ensimmäisen puoliajan lähes jäässä ja vain varjo normaalista suorituksestaan. Ilmapalloissa hän kesällä nurmella pääsee yleensä puoli metriä ylemmäs. Myöskään kotijoukkueen puolustajat eivät olleet vaikeuksissa Markkasen nopeuden kanssa. Päinvastoin, kookas toppari (oliko se numero 20 Juha-Pekka Juvonen, muisti pätkii välillä) ja puolustaja (numero 15) Erkka Pätsi pystyivät pitämään Markkasen hyvin kurissa. Varsinkin toppari oli isokokoiseksi pelaajaksi yllättävän vikkelä.

Erkka Pätsin laita alkoi vuotaa vasta kun Jukka Halme vaihdettiin kentälle (toivottavasti muistan tämän oikein, Jukkaa ei mainittu kokoonpanoluettelossa, josta lunttasin pelaajien nimiä jälkeenpäin). Jukka pelasi laidalla yhteen hyvin Jani Modigin kanssa. Jukan veli Mikko Halme tuli myös kerran keskeltä seinäsyötöillä tyylikkäästi rangaistusalueelle, vaikka hyökkäys ei maaliin johtanutkaan. Muutenkin Mikko katkoi tutun tyylikkään tapaansa.

10. Toisella puoliajalla kotijoukkue painoi pelin väkisin vierailijan päätyyn. PK-35 pääsi vain harvoin vastahyökkäyksiin, joista yhdestä Tommi Paavola tilanteen loppuun asti pelaamalla hassutti pallon maaliin. Jo ensimmäisellä puoliajalla huomio kiinnittyi kotijoukkueen (numero 11) Esa Savolaisen ja (numero 17) Antti Uimaniemeen, jotka loivat nousuillaan paineita. Uimaniemi tuo pallon erinomaisesti ylös, mutta rangaistusalueen reunalla itseluottamus loppuu ja perään lähtee syöttö sivulle kun miehen pitäisi painaltaa boksiin haastamaan maalivahti. Onneksi PK-35:lle. Tällä puoliajalla Jiska Länsivuori antoi myös kulmia, kun normaalisti niistä yleensä huolehtii Jani Modig. Kotijoukkueen tasoitus syntyi vapaapotkusta, jossa Esa Savolainen pukkasi pallon Matthew McKennan ulottumattomiin.

11. Toisella puoliajalla ei ollut pahemmin katkoja, mutta lisäaikaa on runsaasti, kuten oheisesta pelikellostakin näkee. Oman kännykkäni kellon mukaan peli päättyi joskus klo 21.51:n jälkeen. En tosin tarkistanut toisen jakson tarkkaa alkamisaikaa, mutta oman käsitykseni mukaan lisäaikaa tuli yli 6 minuuttia kotijoukkueen kokoajan raivokkaasti painostaessa. Minun lisäkseni kentän laidalla ei tainut olla paljon vierailijan kannattajia protestoimassa.

12. Ottelun jälkeen oli palkintojen jako, jossa Tommi Paavola palkittiin ansaitusti.

13. Ottelun aikana vieressäni katsomossa istui Erkki K, joka ajoi PK-35:n pelaajia kuljettanutta bussia. Erkki tarjosi minulle paluukyydin keskustaan PK-35:n pelaajabussissa, jossa vaihdoin muutaman sanan mm. Tommi Paavolan kanssa.

14. Ottelun jälkeen PK-35:n pelaajat ajoivat pelivarusteissa Valtakatu 12:ssa sijaitsevaan Hotelli Palomestariin, joka kuuluu muuten kotijoukkueen sponsoreihin. Joukkueella oli ohjelmassa sauna, suihku ja iltapala. Torstai-aamuna Erkki K:n oli tarkoitus hakea pelaajat hotellilta ja kuljettaa lentokentälle. Jätettyään pelaajat hotellille Erkki heitti minut vielä bussilla rautatieasemalle. Paljon kiitoksia!

15. Klo 22.44 lähti pikajuna 68 Kemistä Helsinkiä kohden. Minulla oli junassa varattuna maakuuvaunusta alavuode. Hyvissä ajoin ennen Oulua sain unen päästä kiinni. Aivan loppumatkan olin vuodeosastossa yksinäni, kun viimeinen kahdesta kanssamatkustajasta jäi Hämeenlinnaan.

Olin muutamaa päivää aiemmin lukenut lehdistä, että VR on vähentämässä yöliikennettä ja ajattelin, että tätä eksoottista matkustusmuotoa täytyy kokeilla niin kauan kuin se on vielä mahdollista. Hiukan juna-friikki olen aina myös ollut. Upeimmat junamatkani olen tehnyt joskus lomamatkalla Etelä-Ranskassa, jossa matkustin Toulousesta Loudresin ja Paun kautta Pyreneiden vuoriston yli Atlantin rannikolle Bayonneen.

Torstai-aamuna klo 8.35 eli kolmisen minuuttia myöhässä aikataulusta olin Pasilassa, jossa laitoin repun selkään, lippiksen päähän ja vaihdoin Vantaankosken junaan. Edessä oli täysi työpäivä.