Merirosvot ovat romanttisissa Hollywood-elokuvissa Karibian merellä purjehtivia seikkailijoita, jotka jahtasivat espanjalaisia kultalaivoja. Todellisuudessa merirosvoja oli myös Euroopan kiusana Välimerellä yli kolmensadan vuoden ajan. Pohjois-Afrikan rannikolla oli pieniä merirosvojen johtamia valtioita, joita kutsuttiin merirosvoutopioiksi. Silloin kun Eurooppa oli antautunut kuninkaiden holhoukseen ja eurooppalaiset keskiaikaiset yhteiskunnat taistelivat teknisesti edistyneempiä maurilaisvaltioita vastaan Iberian niemimalla, niin merirosvot johtivat valtioitaan monesti hyvin demokraattisesti.
Merirosvovaltiot syntyivät, koska Välimeri oli islamilaisen ja kristillisen maailman raja-aluetta. Viimeinen maurilainen valtakunta Granada joutui kristikunnan haltuun vuonna 1492, mutta vielä vuonna 1610 Espanjassa oli maurilainen kapina. Ja merirosvot kiusasivat vielä senkin jälkeen, sillä 1600-luvun lopussa Ranskassa rakennettiin Canal du Midi, joka yhdisti vesitien Atlantilta Välimerelle. Ranskalaiset halusivat vaihtoehtoisen vesireitin, koska pelkäsivät espanjalaisia merirosvoja Gibraltarin salmessa. Canal du Midi olikin pitkään tärkeä kuljetusväylä kunnes rautatien keksiminen syrjäytti sen.
Alunperin merirosvolaivat olivat kaleereja, joita soutivat vangitut kristityt kaleeriorjat. Myöhemmin purjelaivat yleistyivät sekä kauppalaivoina että sotalaivoina ja monet yhteiskuntatieteilijät näkevät ne kelluvina tehtaina, joiden työntekijät olivat esi-proletaatteja.
Teollisen yhteiskunnan kehittyessä laivoissa syntynyt johtamismalli siirtyi sitten tehtaisiin. Jotkut pitävätkin merirosvoutta myös kapinana sitä yhteiskuntamallia vastaan, joka oli kehittymässä. Esimerkiksi sotalaivojen epäinhimillisissä oloissa työskennelleet saattoivat ryhtyä eurooppalaisiksi luopioiksi. He kääntyivät muslimeiksi ja alkoivat taistella kristikuntaa vastaan.
Pohjois-Afrikan merirosvoalue sai nimekseen Berberirannikko ja se syntyi 1500-luvulla. Voimakkaimmillaan alue, jota kutsuttiin myös barbareskivaltioiksi, oli 1600-luvulla, heikkeni 1700-luvulla ja katosi 1800-luvulla. Merirosvovaltioiden katoaminen avasi tien eurooppalaiselle siirtomaavallalle ja kolonianismille Afrikassa.
Merirosvoutopioiden aikoihin kristittyjen ja muslimien välit olivat aivan yhtä kärjistyneitä kuin nykyäänkin. Mielenkiintoinen yksityiskohta merirosvovaltioiden historiasta on, että Barbareskivaltiot, joista tuskin kukaan oli koskaan kuullut, olivat kahdesti sodassa Yhdysvaltojen kanssa. Joten kun amerikkalainen laivasto purjehtii Libyan edustalla, kyse on tapahtumasta, jolla on pitkät perinteet.
Lähteet: Peter Lamborn Wilson: Merirosvoutopiat, ISBN 952-5083-19-5 ja omat seikkailut Canal du Midillä.
Sähköpostipalautetta Keskilinkille voi lähettää osoitteeseen webmaster (miumau) keskilinkki (piste) com.
Kirjoittaja on FC Haka Oy:n vähemmistöosakas.
Lähetä MySpaceen
|