|
En ehdi lukea kaikkia laatukirjoja tuoreina, mutta valtion tiedonjulkistamispalkinnon vuosi sitten saanut taidemaalari Tom Björklundin ja filosofian kandidaatti Seppo Vuokon "Mammutin aika" on sen verran hieno teos, että sitä kannattaa esitellä myöhemminkin. Vaikka media kirjoittaa mielellään ilmaston lämpenemisestä, niin biologi Seppo Vuokko kertoo kirjan tekstissä, että jääkauteen kuuluu kylmien jäätiköitymisvaiheiden ja lämpimien välikausien, interglasiaalien vuorottelu. Me elämme nyt Vuokon mukaan yhtä interglasiaalia, joka ei ole suinkaan poikkeuksellisen lämmin. Uusi jäätiköityminen on tulossa ja tämänhetkinen ilmaston lämpeneminen vain viivyttää sitä. |
|
|
Kirjan mukaan jäätiköt ovat laajenneet ja sulaneet useita kertoja viimeisten kolmen miljoonan vuoden aikana. Kuitenkin vain tämä viimeinen lämpeneminen on aiheuttanut suurten eläinten joukkotuhon. Todisteet viittaavat vahvasti siihen, että suurikokoisten eläinten häviämisen syynä on aina ollut ihminen. Sama ilmiö on tapahtunut Amerikassa, Euraasiassa ja Australiassa. Vain Afrikassa nykyihminen on oppinut elämään sopusoinnissa suurten eläinten kanssa, vaikka ympäristömuutokset, väestökasvu ja salametsästys ovat supistaneet eläinkantoja voimakkaasti myös eri puolilla Afrikkaa. Seuraava jääkausi tulee aiheuttamaan peruuttamatonta lajituhoa monien vielä jäljellä olevien lajien kohdalla. Perinteisesti laajenevat jäätiköt ja vuoristot ovat jakaneet eläin- ja kasvipopulaatioita eristäytyneisiin osiin, jotka kehittyvät usein eri suuntiin. Jäätiköiden sulaessa populaatiot taas yhdistyvät ja vaikuttavat toisiinsa. Mutta ihminen on muuttanut elinympäristöä niin paljon, että monilla eläimillä ja ehkä myös kasveilla ei ole tilaa levitä pois laajenevan jäätikön alta lämpöisemmille seuduille. Joten tämä seuraavan jääkauden hävittämä luonto ei enää palaudu ennalleen. Ihminen ja ympäristömuutokset ovat vaikuttaneet jo nykyisiin eläinkantoihin niin, että aikoinaan Euroopassa eläneet afrikkalaiset eläimet eivät ole pystyneet palaamaan Euroopaan, vaikka ilmasto olisi lämmennyt niiden leviämiselle otolliseksi. Ihmispopulaatiot ovat tuhonneet metsästämällä Euroopassa ja Välimeren saarilla eläneet afrikkalaiseläimet (esimerkiksi leijonat). Mielenkiintoisinta on ehkä lukea nykyihmisen kehittymisestä. Todisteet viittaavat siihen, että nykyihminen (Homo sapiens) ja edelliset humanoidirodut [allekirjoittaneen käyttämä termi] neandertalinihminen (Homo neanderthalensis), florensininihminen (Homo floresiensis) ja pystyihminen (Homo erectus) elivät maapallolla osittain samoihin aikoihin. Mammutin aika -kirjan ilmestymisen jälkeen on tullut julki tietoja, että nykyihmisen perimästä noin 4 prosenttia on periytynyt neandertalinihmiseltä. Vahvasti näyttää myös siltä, että eurooppalaisten valkoinen ihonväri on perintöä neadertalinihmiseltä. Rotupuhtaimmat nykyihmiset ovat ihonväriltään tummia afrikkalaisia. Seppo Vuokko kertoo myös, että aasialaisista ihmisryhmistä on löydetty myös muita mahdollisesti pystyihmiseltä perittyjä geenejä. Nykyihmisellä ei siis ole mitään yksittäistä Eevaa - kantaäitiä, josta polveudumme, vaan eevoja on useita. Kirjan mukaan nykyihminen kehittyi nopeammin kuin aiemmat humanoidirodut, koska nykyihmisen elimistön rakenne pystyi tuottamaan puhetta. Se puolestaan mahdollisti opettamisen ja perinteen siirtämisen sukupolvelta toiselle. Arviolta tämä kehitys alkoi 60 000 - 80 000 vuotta sitten. Nykyihmisen menestymiseen on vaikuttanut ehkä äärimmäinen sopeutuvaisuus. Neadertalinihminen on saattanut olla suurriistan pyyntiin erikoistunut ihmisrotu, mutta nykyihmiselle on kelvannut kaikenlainen ravinto aina simpukoista alkaen. Yksi suuri hyppäys on ollut siirtyminen maanviljelyyn. Sitä ennen miehet ovat huolehtineet metsästyksestä ja naiset ovat keränneet kodin lähettyviltä kasveja ja juureksia. Siten maanviljelys on saattanut olla nimenomaan naisten tekemä keksintö. Arkeologiset löydöt jääkauden aikaisista ihmisistä saattavat olla vähäisiä, koska valtaosa ihmisistä eli siihen aikaan valtamerten rannoilla ja merenpinta oli 130 - 135 metriä alempana. Joten mahdolliset löydökset sijaitsevat nykyään toista saataa metriä merenpinnan alapuolella. Nykyisin tutkitaan vain sellaisten ihmisten asumuksia, jotka ovat joutuneet väistymään syrjemmälle voimakkaampien tieltä. Siksi jääkauden aikaisen ihmisen sivistystasoa ja lukumäärää voidaan aliarvioida. Viimeiset kääpiöityneet mammutit elivät Wrangelinsaarella Siperiassa. Egyptiläisistä seinämaalauksista on lyötynyt tällaisen mammutin kuvia, joten ainakin osa pyramideista oli jo rakennettu siinä vaiheessa kun viimeisetkin mammutit kuolivat sukupuuttoon. Sähköpostipalautetta Keskilinkille voi lähettää osoitteeseen webmaster (miumau) keskilinkki (piste) com. |
