Historialliset kirjat ovat usein mielenkiintoista luettavaa ja Anna Kortelaisen "Eri kivaa! Onerva - Kaupungin naiset 1910" on yksi tänä vuonna julkaistuista historiallisista kirjoista. Se kertoo sadan vuoden takaisesta 140 000 asukkaan Helsingistä naisnäkökulmasta. Teos perustuu suurelta osin vuonna 1972 kuolleen kirjailija L. Onervan eli Hilja Onerva Lehtisen jäämistöön. Kirjaan on koottu vanhoja valokuvia, piirroksia, postikortteja, sanomalehtileikkeitä, maalauksia ja katkelmia L. Onervan kirjeistä ja kirjoituksista.

Jälkimaailma muistaa L. Onervan ehkä ennen muuta runoilijana, mutta hän julkaisi myös novelleja ja romaaneja sekä toimi mm. sanomalehtikriitikkona ja journalistina. Maailmankatsomukseltaan Onerva oli sosialisti, feministi ja pasifisti. Hän oli naimisissa kahdesti. Aviomiehistä jälkimmäinen eli säveltäjä Leevi Madetoja on jälkipolvillekin tuttu. Ennen muuta L. Onerva muistetaan kuitenkin senaikaisissa oloissa skandaalinomaisesta suhteestaan runoilija Eino Leinoon, mitä on kuvattu myös Jaakko Pakkasvirran elokuvassa "Runoilija ja muusa".

L. Onerva oli monella tavalla lahjakas persoona. Hän oli muusikko, jolla oli haaveita tulla ensimmäiseksi suomalaiseksi naissäveltäjäksi. Myöhemmin hän harrasti kuorolaulua ja kokeili jopa laulamista mieskuorossa, koska hänellä oli "laaja 3 oktaavin ääniasteikko". Hän oli myös taiteilija, joka estetiikan, ranskalaisen kirjallisuuden historian, ranskan kielen ja taidekritiikin historian opiskelun jälkeen kirjoitti pro gradun ranskalaisesta rokokootaiteesta. Hän kuitenkin lopetti yliopisto-opiskelunsa ennen maisterintutkintoa eikä kirjoittanut suunnittelemaansa tohtorinväitöskirjaa. Joten toisenlaisissa olosuhteissa hänestä olisi saattanut tulla tutkija eli tiedenainen. Ennen itsenäisyyttä Suomessa ei kirjailijoita tuettu esimerkiksi apurahoin ja L. Onervakin työskenteli myös esimerkiksi ranskankielen opettajana ja jopa elokuvateatteriyrittäjänä.

Suomentajana L. Onerva työskenteli etenkin ranskalaisen taidekirjallisuuden suomentamisessa. Hän joutui paljolti luomaan taideterminologiaa ja teki sitä varten oman käsitekortiston. Journalistina hän suomensi artikkeleita mm. saksankielestä. Journalistina L. Onerva toimi vuoteen 1911 asti Päivä-lehdessä, mutta ensimmäinen lehtijuttu ilmestyi ilmeisesti vuonna 1909 Helsingin Sanomissa, johon hän kirjoitti myöhemmin taidekriitikkona. Onervan journalistiura jatkui oikeistososialidemokraattisessa Työn Valta -lehdessä. Kyseisen lehden lakattua ilmestymästä vuonna 1919 Onervan lehtikirjoittelu muuttui satunnaiseksi.

Myöhemmin 1920-luvulla L. Onerva vaikutti Tulenkantajat-ryhmässä ja jatkoi kirjallista uraansa julkaisten harvakseltaan aina vuoteen 1952 asti. Harvaan julkaisutahtiin vaikuttivat sairaudet ja alkoholismi. Onerva kuoli parikymmentä vuotta viimeisen teoksensa julkaisun jälkeen lähes 90-vuotiaana.

Anna Kortelaisen kirja kertoo kiehtovasti sadan vuoden takaisesta Helsingistä. Kuvituksena löytyy piirroksia jopa aidoista Helsingin sakilaisista. Teksteissä kerrotaan erilaisista säännöksistä ja laista, joilla kaupunkilaisten elämää säädeltiin. Sata vuotta sitten Tsaarin Venäjä alkoi olla heikossa hapessa, kuten nyt sanottaisiin, mutta suurruhtinakunnan pääkaupungissa elämä sujui suhteellisen hyvin. Kaupungin valaistusta parannettiin ja ensimmäiset sähkövalot ilmaantuivat katukuvaan. Raitiovaunut muuttuivat hevosvetoisista sähkökäyttöisiksi ja autot alkoivat korvata hevoskärryjä.

Tapakulttuuri muuttui pikkuhiljaa ja naisia alkoi ilmaantua ravintoloihin ja kahviloihin. L. Onerva ystävineen oli tavallaan tämän kehityksen etulinjassa niin hyvässä kuin pahassa. Esimerkiksi Hella Wuolijoki kertoi, että Pariisista palannut L. Onerva oli hänen tuttavapiirin naisista ensimmäinen, joka alkoi tupakoida. Ohimennen kerrotaan sukupuolielämää ennen antibiootteja häiritsevästä sukupuolitautien pelosta. Lapsettomuus oli L. Onervalle tabu ja kirjassa vihjataan mahdollisesta nuoruuden abortista, joka on saattanut olla syynä lapsettomuuteen. Arvailujen varaan jää, että olisiko mahdollinen abortti ollut syy esimerkiksi L. Onervan opintojen keskeytymiseen.

Kirjan antia on L. Onervan elämänvaiheiden kuvaamisen lisäksi erilaiset leikkeet ajan ilmiöistä ja tapahtumista. Esimerkiksi Kodin kuvasto -lehden elämänohjeita 23.8.1914:

1. Älä heitä huomiseksi, mitä tänään voit tehdä.
2. Älä turvaudu toisten apuun, jos vain yksin voit toimeentulla.
3. Älä käytä niitä rahoja, jotka eivät ole sinun omiasi.
4. Älä osta, mitä et tarvitse sentähden, että se on halpaa, sillä se käypi liian kalliiksi.
5. Turhamaisuus tuottaa meille enemmän pahaa kuin nälkä, jano ja kylmyys - koeta vapautua siitä.
6. Meidän ei koskaan tarvitse katua sitä, että olemme syöneet ja juoneet liian vähän - sentähden älä syö äläkä juo milloinkaan liian paljon.
7. Toimita työsi huolella ja halulla, silloin tuntuu se aina helpolta.
8. Älä huolehdi sellaisista asioista, jotka ehkä eivät koskaan tule tapahtumaan.
9. Katsele kaikkia valoisammalta puolelta.
10. Jos vihastut, niin lue kymmeneen, ennenkuin puhut. Jos olet kovin vihastunut, niin lue sataan.

Kovasti luterilaisia elämänarvoja, joilla Suomea sitten tulevina vuosikymmeninä rakennettiin. Silti monet edellä luetellut ohjeet eivät ole vajaassa sadassa vuodessa menettäneet yhtään ajankohtaisuudestaan.

Sähköpostipalautetta Keskilinkille voi lähettää osoitteeseen webmaster (miumau) keskilinkki (piste) com.

Kirjoittaja on FC Haka Oy:n vähemmistöosakas.

Lähetä MySpaceen