1-11 voisi olla lähempänä oikeaa tulosta. Laidoilta mennään yleensä lävitse ja lujaa, mitä olen aiemmin nähnyt tällaisia cup-otteluita. Tempo on liigatasolla niin paljon kovempaa, että vain joku alempien sarjojen yleisurheilija-jalkapalloilija pysyy vauhdissa mukana. Tietysti huonommastakin joukkueesta voi aina löytyä yllättäviä lahjakkuuksia ja sitten jotkut pystyvät yllättäviin venymisiin. :)

Tuo yllä oleva lainaus kirjoituksestani keskustelupalstalla osoittautui todella tarkaksi. Yhtä tolppalaukausta vajaa ja olisin veikannut tuloksen täysin oikein. Upea peli sekä FC Hakalle että FC Vapsille. Tasoero on niin selvä, että tappiota ei tarvitse hävetä.

FC Vapsin osalta tolppalaukaukseen päättynyt hyökkäys oli ottelun huippukohta. Itse hyökkäys oli kuin suoraan jalkapalloilun oppikirjasta. Valitettavasti tuntui, kuin joukkue ei osannut oppikirjasta kuin tuon saman sivun. Samaa kuvioita yritettiin vielä useasti uudelleen ja aina oikealta puolelta. Peilikuvana eli vasemmalta sitä ei näköjään osattu ollenkaan ;-) Numero 10 Antton Harjula oli kyseisessä hyökkäyksessä näkyvästi mukana, mutta muutoin hänelle on vielä paljon opittavaa. Joukkuekaverit laittoivat pari kertaa ristipallon vasemmalle tyhjään tilaan, mutta Antton oli 20 metriä alempana. Tyhjään tilaan hakeutumisessa ja pelin lukemisessa pitää vielä oppia paljon.

Vapsin maalivahti Ilkka Vieras pelasi ensimmäisen puoliajan hyvin lukuunottamatta yhtä kainalon alta imuroitua maalia. Jos hän olisi sen torjunut ja tolppalaukaus olisi mennyt sisään, peli olisi voinut olla 1-2 puoliajalla. Ottelun ohjelmalehtisessä maalivahdin nimi oli väärin, joten useimmissa otteluselostuksissa FC Vapsin maalivahtina mainitaan Mikko Harjula. Oikea nimi oli siis Ilkka Vieras.

Ensimmäisellä puoliajalla Haka pelasi käytännössä kävelyvauhtia. Kyproksen leirillä oli jotain pulmia voimakkaassa myötätuulessa pelaamisessa ja tuntui, kun joukkue harjoitteli sitä nyt ajatuksen kanssa. Toisaalta Vapsilla oli boxissa neljän kookkaan puolustajan neliö, joten Hakan käyttämä keskityspallotaktiikka ei tuonut niin paljoa maaleja. Ajoittain näytti jopa, että Vapsi pelasi liberotaktiikalla, koska nopeiden hakalaishyökkääjien pelättiin juoksevan puolustuslinjasta lävitse.

Peli oli aika siistiä. Kun hakalaiset varoittivat toisiaan: varo, tulee selkään, vaarit kentän laidalla tulistuivat: vammalalaiset eivät tule selkään! Tosin aivan totta se ei ole. Numero 13 Tomi Jokela väisteli ristiinjuoksussa kerran Mikko Mannisen kantapäitä hyppäämällä korkealle ilmaan ja putosi käytännössä polvet edellä Mannisen selkään. En tiedä, kolahtiko siinä todella, mutta sivulta tilanne näytti aika pahalta.

Paidassa roikkumisiakaan en huomannut kuin yhden. Sitä oli vähän paha tehdä, kun Hakan pelaajat olivat koko ajan pari metriä edellä.

Hakan maali-iloittelu oli ilahduttavaa. Lehtinen ja Innanen loistivat ja etenkin Innasen volleysta tekemä maali oli upea. Mikko Manninen tuli vaihdosta kentälle ja pelasi oikealla laidalla. Hän pelaa keskikentällä etenkin alimmaisena pelaajana hyvin, mutta puhtaana laitalinkkinä hän ei oikein osaa pelata. Liigacupin Lahti-pelissä hän yritti vasemmalla laidalla, nyt oikealla.

Suurin vika on, että hän lähtee kaartamaan turhan boxiin. Jos hyökkääjä pääse laidalta lävitse silloin kun vastustajan puolustuslinja on keskilinjalla, on järkevää kaartaa kehikkoa kohti lisäämään painetta. Mutta silloin kun puolustuslinja makaa niin alhaalla kuin FC Vapsi pelissä tai Lahti-pelissä, se ei ole järkevää. Nyt Manninen lähti kerjäämään verta nenästään haastamalla turhaan kookkaampia puolustajia ja hävisi kaksinkamppailut samalla tavalla kuin Lahti-pelissä. Puhdas laituri painaa sivulinjaa hipoen suoraan kulmalipulle ja lähettää sieltä keskityksiä. Vaikka puolustaja pystyisi peittämään, hyökkääjällä on etulyöntiasema, koska peittämisyrityksistä tulee helposti kulma.

Kun puolustajat oppivat, että tuo yrittää jatkuvasti kulmalipulle ja keskittyvät etenemisen katkaisemiseen, niin silloin voi yrittää harhauttaa keskikentän puolelta ohitse.

Haka alkoi kunnolla pelata vasta toisella puoliajalla. Silloin puolustuslinjasta yksinkertaisesti juostiin lävitse vastatuulesta huolimatta. FC Vapsilla oli aurinkokatsomon puolella innokas fanikatsomo, joka riemuitsi yksittäisistä onnistuneista kikoista (mm. ainakin kerran vapsipelaaja sai onnistumaan länget hakalaiselle). Mutta tavallaan tällaiset aploodit voivat olla pelaajalle karhunpalvelus. Pelaajat keskittyvät kikkojen opetteluun ja kokonaisuuden hallinta jää retuperälle. Siinä Vapsi oli alakynnessä. Ottelun jälkeen Vapsin valmentaja totesi, että kun hakalaispelaaja saa pallon lapikkaaseen, vieressä on jo pelikaveri täydessä vauhdissa ja ei siinä tarvitse miettiä tai katsella ympärilleen mihin pallon jatkaisi.

Maalivahti Ilkka Vieras pelasi taktisesti välillä hyvin aikaa, kun omalla väellä alkoi olla takki tyhjänä ja tarvittiin hiukan hengähdystaukoa. Ylemmällä tasolla olisi varmaan tullut varoitus ajanpeluusta, mutta tässä ottelussa tuomari katseli sormiensa välistä.

Kun paikkakuntalaiset muistelivat, että edellisestä Hakan vierailusta on 45 vuotta, niin voin sisäpiiritietona kertoa, että seuraavaa Hakan vierailua Vammalassa ei ehkä tarvitse odotella yhtä pitkään. Satuin nimittäin kulkemaan pukuhuoneen oven ohitse, kun Olli Huttunen, Olli Paasio ja taisi olla Hakan bussikuljettaja kolmantena ajattelivat ääneen: "Tänne voisi tulla harjoittelemaan". Kenttähän on erinomainen, pukuhuoneet hyvät, sijainti rauhallinen ja syrjäinen jopa Vammalan mittapuun mukaan ja ei niin kaukana Valkeakoskelta (Lempäälän kautta tultaessa). Tänne Haka voisi vetäytyä välillä hiomaan kaikessa rauhassa kuvioitaan.

Järjestelyt olivat hyvät. Ainakaan makkarat eivät loppuneet kesken kuten Liigacupin finaalissa. Miinuksena olivat vain juniorimaaleista juoksuradalle tehdyt pelaaja-aitiot. Maaliverkkojen päälle oli vedetty virheät pressut, jotka peittivät kentän laidalla seisovilta näköalan. Pallopojat hoitivat hommansa erinomaisesti, mutta keltaliivisistä järjestyksenvalvojista ei voi sanoa samaa. Katsomon edessäkin pari järjestyksen valvojaa vahti silmä kovana, että polven korkuinen pallopoika ei pääsisi tekemään koiruutta, kun heidän olisi pitänyt seurata päinvastaiseen suuntaan, eli oliko katsomossa kotijoukkueen ja vierasjoukkueen kannattajien kesken mitään epäsopua.

Juoksuradalla oli vielä pelaaja-aitioiden välissä selostamokoppi peittämässä näkyvyyttä ja pelaaja-aitioiden toisella puolella vielä kolme järjestyksenvalvojaa, jotka kädet taskussa rinnakkain seisoivat kentän laidalla vielä ylimääräisenä näköesteenä kentän laidalta peliä seuraaville. FC Vapsin järjestyksenvalvojille :(

Kokonaisuudessaan aivan mukava jalkapallotapahtuma. Hakalla näkyi jopa aurinkokatsomon puolella pieni fanikatsomo, jolla oli itse tehdyt julisteet.

Ottelun jälkeen pyöräilin Vammalan keskustaan ja majoituin pieneen hotelli Nukkumattiin. Maanantaina poljin Kokemäenjoen vartta pitkin Poria kohden ja ylitin joen puista riippusiltaa pitkin lähellä Äetsää. Palasin takaisin Vammalaan ja seurasin illalla sunnuntaista ottelua Tampere-TV:stä paikallisen pizzerian screeniltä. Siinä sivussa upposi pari isoa cokista ja reilun kokoinen pizza täydentämään pyöräretken tyhjentämiä energiavarastoja. Ottelukuvia: