Andorra [12.07.2008]
[Andorra 08.07.2008] [Andorra 10.07.2008] [Andorra 11.07.2008]
Taas pääsin matkaan vasta iltapäivällä, nyt klo 14.30 maissa. Kolmen 30 asteen hellepäivän jälkeen lämpömittari näytti vain 24 astetta. Taivaalla oli selvästi aiempaa enemmän pilviä. Olin napannut repun mukaan ja siihen hiukan lisävaatteita ja joitakin retkivarusteita. Ostin eväitä tutusta myymälästä. Nyt varasin sikspäkin sokeritonta kolajuomaa, pari pientä vesipulloa ja eväsleipiä.
2. Huoltoaseman luota ylemmällä olevalle asfalttitiellä reitti oli suurimmaksi osaksi noin 45 asteen rinnettä ja parissa paikassa märkää. Epäilin, että en taida tulla tätä kautta takaisin. Edellisenä päivänä samaa reittiä laskeutuessani oli aivan kuivaa. Olisiko yöllä pikkuisen satanut vai oliko joku kastellut rinnepeltoaan ja siltä ylijäämävesi oli valunut kivipolulle? Ylemmälle asfalttitielle päästyäni vastaan tuli pariskunta rinkkojen ja vaellussauvojen kanssa. Juttelin hetken heidän kanssaan ja kuulin, että iltapäiväksi oli ennustettu sadesäätä. Minulla oli kuitenkin sen verran kova hinku rinteeseen, että päätin jatkaa matkaa vaikka sateen alkaessa aioin kääntyä takaisin. Pariskunnan takana näkyy polun alku ylöspäin.
3. Kun olin päässyt tutun Pont de Sassanat-sillan ohitse Riu Madriun vasemmalle rannalle, polun varrella alkoi näkyä taas tuttuja yksityisalueesta varoittavia kylttejä. Ennen siltaa vastaan oli tullut useampi pariskunta rinkkojen ja vaellussauvojen kanssa. Ainakin osalla oli jaloissa pelkät urheilutossut. Mietin, että sauvoja voi ehkä vuokrata jostain. Tai tietysti omassa autossa ne voi kuljettaa paikalle kauempaakin.
6. Sillan jälkeen polku jatkui huomattavasti huonompana kuin Riu Madriun suuntainen polku, jota olin seurannut edellisenä iltana. Nyt olin myös ylös tullessa väistellyt paria suhteellisen tuoretta ja kärpäsiä kuhisevaa hevosenlantakasaa. Sillan hiekassa olin huomannut kavion jäljet ja tässä vaiheessa huomasin olevani tuulen alapuolella ja olin haistavinani itse hevosenkin jossain yläpuolellani.
7. Olin kääntynyt seuraamaan reittiä, joka kulki Riu Madriun sivuhaaran Riu de Perafitan vasenta rantaa. Tässä kulki polkua pitkin pienen matkaa pikkupuro, joka laskee kyseiseen jokeen. Puro suihkuttaa vetensä polulle taustalla näkyvän kiven lävitse. Kun myöhemmin alkoi sataa, niin koko polku ylhäältä alas asti oli vähintään yhtä märkä kuin tämä kohta.
8. Tässä kohdassa katselin ihmeissäni, että onko itse Mooses käynyt napauttamassa kepillään kalliota täällä, sillä puron vesi suihkusi kiven lävitse. Kun tutkin kiven taustaa, niin huomasin, että siellä oli pikku puro, joka oli löytänyt tiensä kiven halkeaman kautta. Vai olisiko joku joskus kauan sitten huomannut halkeaman ja pengertämällä puroa luonnut metkan juomapaikan? Kaivoin kiven vieressä eväät esiin repustani ja pidin ruokailutauon. Klo oli jo 16.30 maissa.
15. Sade yllättää klo 17.15 maissa ja pysähdyn vaihtamaan itselleni toiset vaatteet päälle. Seuraavan mutkan takaa näkyy tällainen näkymä, mutta täytyy jättää sen jälkeisen maailman tutkiminen johonkin toiseen kertaan. Alaspäin mennessä yllättää raesade ja pysähdyn jonkin pensaan suojaan odottamaan sen ohimenoa. Pensas suojaa rakeilta, mutta vesi kastelee läpimäräksi. Irlannissa ostamani sateenvarjo jäi tietysti aamulla hotellihuoneeseen.
16. Ukkonen jyrisee. Salaman välähdyksen ja jyrinän välisestä aikaerosta lasken, että pahimmillaan salamoi noin 1200 metrin päässä. Tällaiset aukiot ohitan kiireesti, mutta muuten polku on aika suojainen. Niityn (ja joen) puolella on yleensä kivimuuri, joka ylettyy välillä olkapäiden korkeudelle, toisella puolen on pensasmaista kasvustoa ja pikkupuita. Sadeveden vuoksi polku-uomasta tulee kuitenkin pikkupuro ja joudun asettelemaan jokaisen askeleen varovaisesti, jotta en liukastuisi.
17. Pont d'Entremesaigües-sillalle palattuani huomaan, että myös Riu Madriu-jokea alas kuohuu melkoinen vesivirta. Olin alaspäin lähtiessäni päättänyt välttää jokiuomaa, mikä olikin helppoa, koska polku ei sivunnut sitä kuin pari kertaa. Mieleen tuli, että sateen alkaessa vuoristossa jokiuomaan saattaisi jopa syntyä Taru Sormusten Herrasta-elokuvasta tuttu jokiuomaa alas vyöryvä hyökyaalto. Ylimääräinen syöksyvesi saattaisi myös heikentää jokipenkkaa.
20. Selvisin asfalttitielle asti arviolta 1700-1800 metrin korkeudesta vain parilla lievällä horjahduksella. Molemmilla kerroilla vuoristokäyttöön tarkoitettujen varsikenkien pohjien pito piti. Mutta jos olisin ollut liikkeellä urheilutossuissa, olisin ollut paljon vaikeammassa asemassa. Ensinnäkin tossut olisivat ohuiden pohjien vuoksi kastuneet moneen kertaan. Toiseksi niiden pohjat olisivat luultavasti olleet liukkaammat. Asfalttitielle päästyäni kiersin Riu Madriun siltä puolen alas, jota olin tullut edellisenä päivän ylös. Olin tavallaan ylpeäkin, koska duudsonilaisella tuurillani olin tullut vaarallisen matkan ilman haavereita alas. Kunnes minun piti laskeutua alemmalta asfaltitieltä tämän raportin ensimmäisen kuvan keskellä näkyviä poliisitalon rappusia pitkin kaupunkitasolle. Tietysti liukastuin umpiteräksestä tehdyillä märillä rappusilla ja otin vasemmalla kämmenellä vastaan. Huomasin sormien oudosta asennosta, että nyt kolahti, mutta mitään ei tuntunut. Käsi oli kylmästä sadevedestä kylmäjäädytetty etukäteen ja tunto oli lähes poissa.
Hotellihuoneeseen päästyäni riisuin märät ja rapaiset vaatteet ja otin kuuman suihkun. Sitten aloin pestä märkiä vaatteitani pesualtaalla ja lämmön palatessa käsiin huomasin, että vasen käsi oli lähes lerppu. En pystynyt tekemään sillä paljoa mitään. Varovaisesti puristelemalla parista kohdasta tuntui pikkuisen kipua. Jossain kämmenen tai ranteen pikkuluista saattoi olla joku hiusmurtuma. Vanhasta urheiluaikojen kokemuksesta tiesin, että jos en seuraavana yönä pysty nukkumaan, kyseessä on paha murtuma. Minulla oli mukana urheiluteippiä, jolla teippasin kämmenen kasaan. Sen jälkeen pystyin nukkumaan seuraavan yön ilman pulmia ja särkylääkkeitä. Seuraavana iltapäivänä onnistui jopa varovainen kymmensormikirjoittaminen sylimikron näppäimistöllä vaikka hiiren siirsin kyllä oikealle puolelle. Se ei aiheuttanut mitään vaikeuksia, koska olen oikeakätinen ja olin vuosia sitten oikein opettelemalla opetellut käyttämään hiirtä vasemmalla kädellä.
Jos myrsky yllättää vuoristossa, niin etsikää suojaa ja pysykää siinä niin kauan, että myrsky on ohitse. Mukana täytyy olla varusteita, vaatteita, evästä ja juotavaa niin paljon, että pystyy odottamaan parikin päivää myrskyn ohimenoa. Sadesäällä vuorelta alasyrittäminen on hengenvaarallista. Minulla olisi pitänyt olla vähintään suojakypärä kaatumisen varalta. Nuorempana tuli urheiltua lajissa, jossa tasapaino on tärkeää ja tuon hyvän tasapainon ja koordinaation avulla selvisin alas vuoristo-osuudesta ilman haavereita. Haaveri tapahtui vasta kaupunkiosuudella kun en osannut olla väsyneenä tavallisissa portaissa tarpeeksi keskittyneenä. Ylpeys on kai yksi vanhoista ns. kuolemansynneistä. Taisin syyllistyä siihen selvittyäni vuoristo-osuudesta alas vaikeissa olosuhteissa. Joten minua kai muistutettiin haaverilla kuolevaisuudesta. ;-) No tarjosihan käsi tekosyyn yhdelle lepopäivälle. Ja en ehkä jäljellä olevien päivien aikana lähde yhtä vaativalle reitille.
P.S. Tämä taisi jäädä viimeiseksi vuoristoraportiksi tällä reissulla, sillä aran käden kanssa en viitsi lähteä enää vuoristoon seikkailemaan. Minun pitäisi pystyä käyttämään kättä 17.7 futismatsin valokuvaamiseen Irlannissa ja en halua kolhaista sitä uudelleen ennen sitä. Tiistaina 15.7 palaan bussilla Toulouseen ja seuraavana päivänä lennän Amsterdamin kautta Dubliniin ja jatkan sieltä junalla vielä samana iltana Corkiin. Seuraava raportti: UEFA Cup 2008: Cork City FC - FC Haka.
Sivun html-koodia on päivitetty ja sivuston tekstiä on täydennetty (ennen muuta kuvien alt- ja title-tekstien osalta) 26.9.2017. Html-päivityksessä poistettiin jäykkä table-rakenne ja korvattiin se joustavalla div-rakenteella, jonka pitäisi mukautua sujuvasti myös tablet- ja kännykkänäyttöihin.