1. Lähdin kävelemään edellisen päivän lähtöpaikalle, mutta huomasin sattumalta sivulle vilkaistessani, että poliisitalon kohdalta vie vihreät metalliportaat sille asfalttitielle, jonka varrella olevan huoltoaseman luona reitti päättyi viimeksi. Päätin kiivetä tuota reittiä ensimmäisen etapin.

2. Huoltoaseman luota ylemmällä olevalle asfalttitiellä reitti oli suurimmaksi osaksi noin 45 asteen rinnettä ja parissa paikassa märkää. Epäilin, että en taida tulla tätä kautta takaisin. Edellisenä päivänä samaa reittiä laskeutuessani oli aivan kuivaa. Olisiko yöllä pikkuisen satanut vai oliko joku kastellut rinnepeltoaan ja siltä ylijäämävesi oli valunut kivipolulle? Ylemmälle asfalttitielle päästyäni vastaan tuli pariskunta rinkkojen ja vaellussauvojen kanssa. Juttelin hetken heidän kanssaan ja kuulin, että iltapäiväksi oli ennustettu sadesäätä. Minulla oli kuitenkin sen verran kova hinku rinteeseen, että päätin jatkaa matkaa vaikka sateen alkaessa aioin kääntyä takaisin. Pariskunnan takana näkyy polun alku ylöspäin.

3. Kun olin päässyt tutun Pont de Sassanat-sillan ohitse Riu Madriun vasemmalle rannalle, polun varrella alkoi näkyä taas tuttuja yksityisalueesta varoittavia kylttejä. Ennen siltaa vastaan oli tullut useampi pariskunta rinkkojen ja vaellussauvojen kanssa. Ainakin osalla oli jaloissa pelkät urheilutossut. Mietin, että sauvoja voi ehkä vuokrata jostain. Tai tietysti omassa autossa ne voi kuljettaa paikalle kauempaakin.

4. Kun vilkaisin alaspäin, niin taivas alkoi näyttää hiukan tummalta. Tulevaisuutta varten kannattaa käyttää tätä kuvaa muistilappuna. Kun taivas alkaa näyttää tällaiselta, on korkea aika etsiä suojaan tai palata vuorelta takaisin.

5. Cases d'Entremesaigües-kylän kohdalla 1470 metrin korkeudessa käännyin Pont d'Entremesaigües-sillalle, jossa olin käväissyt kääntymässä edellisenä päivänä ja jatkoin Riu Madriu-joen ylitse.

6. Sillan jälkeen polku jatkui huomattavasti huonompana kuin Riu Madriun suuntainen polku, jota olin seurannut edellisenä iltana. Nyt olin myös ylös tullessa väistellyt paria suhteellisen tuoretta ja kärpäsiä kuhisevaa hevosenlantakasaa. Sillan hiekassa olin huomannut kavion jäljet ja tässä vaiheessa huomasin olevani tuulen alapuolella ja olin haistavinani itse hevosenkin jossain yläpuolellani.

7. Olin kääntynyt seuraamaan reittiä, joka kulki Riu Madriun sivuhaaran Riu de Perafitan vasenta rantaa. Tässä kulki polkua pitkin pienen matkaa pikkupuro, joka laskee kyseiseen jokeen. Puro suihkuttaa vetensä polulle taustalla näkyvän kiven lävitse. Kun myöhemmin alkoi sataa, niin koko polku ylhäältä alas asti oli vähintään yhtä märkä kuin tämä kohta.

8. Tässä kohdassa katselin ihmeissäni, että onko itse Mooses käynyt napauttamassa kepillään kalliota täällä, sillä puron vesi suihkusi kiven lävitse. Kun tutkin kiven taustaa, niin huomasin, että siellä oli pikku puro, joka oli löytänyt tiensä kiven halkeaman kautta. Vai olisiko joku joskus kauan sitten huomannut halkeaman ja pengertämällä puroa luonnut metkan juomapaikan? Kaivoin kiven vieressä eväät esiin repustani ja pidin ruokailutauon. Klo oli jo 16.30 maissa.

9. Siellä täällä näkyi erilaista kukkaloistoa vaikka ei poikennut edes kielletyille niityille. Tässä valkoisia ruusuja.

10. Tämän kukan olin tunnistavinani joksikin kämmekkälajiksi eli orkidekasviksi, jos muistan jotain kasvien luokituksesta. Kaiken todennäköisyyden mukaan harvinainen ja kovasti rauhoitettu.

11. Näitä sinisiä kukkia en tunnistanut, mutta muistelen, että Suomessakin taitaa olla joitain samannäköisiä ilmeisiä lähisukulaisia.

12. Polku jatkuu edelleen kivikkoisena ylöspäin ja tarjoaa jänniä näkymiä.

13. Taivaanrannassa näyttäisi jo satavan, kuten vuoristoniityn ylitse näkee. Etualalla niitylle kulkua rajoittava tuttu langoitus muovimerkkillä.

14. Hevosenjätöksistä siellä täällä näen, että hevonen on edelleen jossain edelläni, mutta pitämäni tauon vuoksi epäilen, että en sitä saa kiinni. Muutamassa jyrkemmässä kohdassa katselen ihmeissäni, että täytyy olla melkoinen kauris hevoseksi, jos on tästä kohtaa ylös mennyt.

15. Sade yllättää klo 17.15 maissa ja pysähdyn vaihtamaan itselleni toiset vaatteet päälle. Seuraavan mutkan takaa näkyy tällainen näkymä, mutta täytyy jättää sen jälkeisen maailman tutkiminen johonkin toiseen kertaan. Alaspäin mennessä yllättää raesade ja pysähdyn jonkin pensaan suojaan odottamaan sen ohimenoa. Pensas suojaa rakeilta, mutta vesi kastelee läpimäräksi. Irlannissa ostamani sateenvarjo jäi tietysti aamulla hotellihuoneeseen.

16. Ukkonen jyrisee. Salaman välähdyksen ja jyrinän välisestä aikaerosta lasken, että pahimmillaan salamoi noin 1200 metrin päässä. Tällaiset aukiot ohitan kiireesti, mutta muuten polku on aika suojainen. Niityn (ja joen) puolella on yleensä kivimuuri, joka ylettyy välillä olkapäiden korkeudelle, toisella puolen on pensasmaista kasvustoa ja pikkupuita. Sadeveden vuoksi polku-uomasta tulee kuitenkin pikkupuro ja joudun asettelemaan jokaisen askeleen varovaisesti, jotta en liukastuisi.

17. Pont d'Entremesaigües-sillalle palattuani huomaan, että myös Riu Madriu-jokea alas kuohuu melkoinen vesivirta. Olin alaspäin lähtiessäni päättänyt välttää jokiuomaa, mikä olikin helppoa, koska polku ei sivunnut sitä kuin pari kertaa. Mieleen tuli, että sateen alkaessa vuoristossa jokiuomaan saattaisi jopa syntyä Taru Sormusten Herrasta-elokuvasta tuttu jokiuomaa alas vyöryvä hyökyaalto. Ylimääräinen syöksyvesi saattaisi myös heikentää jokipenkkaa.

18. Pont d'Entremesaigües-siltakin näytti nyt sillan päälläkin virtaavan sadeveden vuoksi aivan erilaiselta kuin muutama kuva aiemmin.

19. Juuri Pont de Sassanat-sillan yläpuolella kalliolla huomasin oheisen kuvan kukkarykelmän. Koska vieressä oli kivistä rakennettu paimenmaja, niin en ollut aivan varma, että onko tämä luontaisia kasveja vai mahdollisesti istutettu.

20. Selvisin asfalttitielle asti arviolta 1700-1800 metrin korkeudesta vain parilla lievällä horjahduksella. Molemmilla kerroilla vuoristokäyttöön tarkoitettujen varsikenkien pohjien pito piti. Mutta jos olisin ollut liikkeellä urheilutossuissa, olisin ollut paljon vaikeammassa asemassa. Ensinnäkin tossut olisivat ohuiden pohjien vuoksi kastuneet moneen kertaan. Toiseksi niiden pohjat olisivat luultavasti olleet liukkaammat. Asfalttitielle päästyäni kiersin Riu Madriun siltä puolen alas, jota olin tullut edellisenä päivän ylös. Olin tavallaan ylpeäkin, koska duudsonilaisella tuurillani olin tullut vaarallisen matkan ilman haavereita alas. Kunnes minun piti laskeutua alemmalta asfaltitieltä tämän raportin ensimmäisen kuvan keskellä näkyviä poliisitalon rappusia pitkin kaupunkitasolle. Tietysti liukastuin umpiteräksestä tehdyillä märillä rappusilla ja otin vasemmalla kämmenellä vastaan. Huomasin sormien oudosta asennosta, että nyt kolahti, mutta mitään ei tuntunut. Käsi oli kylmästä sadevedestä kylmäjäädytetty etukäteen ja tunto oli lähes poissa.