Andorra [10.07.2008]

[Andorra 08.07.2008]

Toisena päivänä lämpötila on edelleen 30 astetta. Pääsin tänään hiukan myöhemmin liikkeelle, koska jouduin vaihtamaan huonetta. Siirryin neljännestä kerroksesta viidenteen. Olin alunperin varannut huoneen vain kahdeksi yöksi, koska ajattelin siirtyä sen jälkeen johonkin korkeammalla sijaitsevaan hotelliin. Mutta ensimmäisen päivän ja helteen kokemuksella totesin, että nykykunnossa pääkaupungin yläpuoliset polutkin ovat tarpeeksi kuntoa nostavia. Paita on parin tunnin retken jälkeen läpimärkä ja ylöspäin vilkuillessa silmiin valui helposti suolaista hikeä.

Kun sanoin jääväni vielä muutamaksi päiväksi, niin virkailija kertoo, että minun täytyy vaihtaa huonetta, koska nykyinen huoneeni on varattu ylihuomiseksi. Paljon mahdollista, mutta todellisuudessa syy huoneen vaihtoon saattoi olla myös se, että saapumisyönä vuorossa ollut nuori nainen oli antanut minulle kahden hengen huoneen kylpyammeella. Omaan hotellikorttiini oli merkitty kaksi päivää ja 1 pax, jonka otaksuin tarkoittavan yhtä henkeä. Mutta hotellin kirjanpitoon oli näköjään korjattu päälle 2 eli että huoneessa olisi kaksi henkeä. Vastaanoton nuori nainen puhui aika huonoa englantia, mutta ei ehkä niin huonoa. Otaksuin, että hän halusi ehkä antaa minulle vain hiukan paremman huoneen. Vai olisiko vain kaikki yhden hengen huoneet olleet varattuja?

Uudessa huoneessa ei ollut kylpyammetta kylpyhuoneessa, mutta kylpyhuone oli tilava invaliidikäyttöön sopeutettu ja varustettu yhdellä pienellä ikkunalla. Ja ennen muuta huoneen puolella oli ovi parvekkeelle, jossa oli pöytä ja kaksi pölyisen näköistä tuolia. Sängyssäkin oli huopa lakanoilla. Edellisessä huoneessa oli kaksoissängyn siinä puolessa, jonka avasin, vain petauspatja ja lakana päiväpeitteen alla. Komerossa oli onneksi pari vilttiä, joten vedin toisen päälleni yöksi ilman lakanaa.

Helga-närhi kylvyssä

1. Olin tuskin päässyt tutulle kulkuväylälle, kun yllätin eräältä katveiselta alueelta Helga-närhen kylvyssä. Vanhalle lintuharrastajalle (pongari en koskaan ollut, pois se minusta ;-) elämys oli melkein samaa luokkaa, kun M. A. Numminen yllättäessään Helga-neidin kylvyssä. ;-) Kyseinen närhi suhtautui läsnäolooni aika rauhallisesti. Se vilkaisi pari kertaa, pyörähti sitten ympäri ja käänsi välillä jopa selän täysin minuun päin. Minusta ei näköjään ollut kesyyntyneelle linnulle haittaa niin kauaa kuin en lähennellyt.

Näkymä Andorra La Vellaan

2. Oheisesta kuvasta näkyy, että Andorran pääkaupunki Andorra La Vella on suhteellisen taajaan rakennettu.

Näkymä Sant Juliá de Lórian suuntaan

3. Näkymä Sant Juliá de Lórian suuntaan. Hiukan kauempana tuossa suunnassa olin seikkaillut edellisenä päivänä. Tässä näkyy selvästi, että vesiränni on avoin. Siellä täällä on sivuottoja, joista saadaan kasteluvettä ylä- ja alapuolella oleville viljelmille. Avo-ojissa vettä häviää myös haihtumisena ja tässä tietysti tulvan yllättäessä valuu käytävän ylitse. Vasemmalla näkyy koirankakkapussien postilaatikkomainen teline. Toisen alaspäin vieviä rappusia valaisevan valaisinlyhdyn lamppu jää pussitelineen taakse. Roskalaatikon molemmin puolin on pari penkkiä, mutta varjottomina ja roskiksesta tulevien tuoksujen vuoksi eivät niin houkuttelevia. Kyltissä lukee Camí de la Curruba.

Vuohia laitumella

4. Eräästä alapuolisesta aitauksesta pongaan pari vuohta (tunnistin kai lajin oikein?). Aiemmin olin ohittanut pari lemuavaa kanalaa ja kissat näyttivät myös viihtyvän polun varrella.

Grilli vuoren rinteessä

5. Eräästä kivisortumakohdasta löysin kulkuväylän yläpuolelta grilliaukion. Sen edessä oli kolme kivikantista pöytää penkkeineen ja kaksi roskakoria.

Grillialueen pöydät

6. Kaikki grillialueen pöydät olivat tämän näköiset. Kivetty polku on hiukan alempana. Joku on kalvanut yhdestä puusta (vasemmalla) puolet pois, joten se jossain vaiheessa saattaa lahottuaan romahtaa alla kulkevien kävelijöiden päälle, jos alueen huollosta vastaavat eivät sitä poista. Vahinko, sillä puu varjostaa aluetta mukavasti.

Suoja-aitaa

7. Kiipesin uteliaisuuttani jonkin matkaa grillikatoksen yläpuolelle. Tässä näkyy yksi kivikon laidalle asennetuista suoja-aidoista. Ne ovat vähän kuin hirviaidat suomalaisten teiden varsilla, mutta hiukan tukevampaa tekoa.

Huomasin aika pian, että osa kivikosta oli huomattavasti pienempää, kuin tässä kuvassa. Paikoin joukossa oli jopa sormenpään kokoisia kiviä, jotka olivat kerääntyneet serpentiinin kaltaisiksi mutkiksi kivikkoon. Minulle välähti, että vesi oli ilmeisesti kerännyt pienemmät kivet tällaisiksi hiekkamaisiksi ränneiksi. Jossain paikassa näille alueille astuminen upotti, koska kivet luistivat alta pois. Ymmärsin, että olin sellaisella alueella, jossa minun ei pitäisi olla. Jos jatkaisin ylöspäin, olisi vaara kivivyöryyn. Siinä saattaisi käydä huonosti paitsi minulle, myös kaikille alapuolella asuville. Katsoin uteliaisuuteni tyydytetyksi ja palasin varovasti alas kivetylle kulkuväylälle grillialueen alapuolelle.

Vesilähde

8. Edellisenä päivänä olin katsonut yhtä puukaukalojuottopaikkaa ja miettinyt, että vesi on kirkas, mutta ehkä ei juotavaa. Tähän juottopaikkaan oli laitettu kylttikin, jota yritin puutteellisella katalaanin taidollani suomentaa, että vesi ei kelpaisi ihmisten käyttöön, mutta elukoista ei oo niin väliä. Joku korjatkoon, jos suomensin väärin :)

Autojen siunausta

9. Palatessani aamupäivän vaellukselta hotelliin siestalle törmäsin kaupungintalon edessä aukiolla tällaiseen näkyyn, jossa pappi ilmeisesti siunasi autoja. Siunauksen jälkeen auton sivuikkunasta työnnettiin sisään kolehtilaatikko, johon kuljettaja näytti pistävän jotain setelirahaa. Valkoisessa katoksessa näkyy (vasemmalle katsovan nuoren miehen takana) joku harmaapukuinen patsas, jonka olkapäällä on pieni lapsi.

Riu Valira del Nord

10. Iltapäivällä palasin Riu Valira del Nord-joen yläjuoksulle, jossa olin seikkaillut ja edellisenä aamuna. Nyt halusin selvittää, kuinka pitkälle jokiuomaa pääse seuraamaan jalkaisin.

Lähde Sant Antoni de la Grella

11. Huomasin, että tämä reissu oli lähes turha. Vain pari sataa metriä siitä perinnesillasta, jonka luonna olin edellisenä päivänä käynyt, löytyi tämä lähde Sant Antoni de la Grella nimisen vanhan kappelin vierestä. Kyseinen kappeli oli ennen vanhaan ollut ehkä tärkeä pysähdyspaikka. Vain 50 metriä tästä lähteestä yläviistoon on Tünels de Sant Antoni-nimisen tunnelin suuaukko, jonka lävitse liikenne jyräsi jatkuvana jyrynä. Lähteen vieressä olevan kappelin takana oli pari työmiestä tekemässä kulkuväylää samaan kuntoon kuin se oli tähänkin asti. He näyttivät, että polku on poikki ja tästä ei pääse eteenpäin. Heidän takaanaan polku näytti jatkuvan kapeana kivikkopolkuna. Polun varrella suhteellisen lähellä pitäisi olla Sant Cristófol-niminen kappeli, mutta sinne asti en siis nyt päässyt.

Toisena päivänä huomaa, että kulkeminen alkaa jo sujua. Enää ei tarvitse pitää vähän väliä taukoa ihan varmuuden vuoksi. Kun aurinkovoidetta, huulirasvaa ja juomatölkkejä on enemmän mukana, niin kulkeminen on vapaampaa ja ei tarvitse miettiä omia rajojaan. Seuraava yö ei ollut kuitenkaan mitään herkkua. Olin huonetta vaihtaessani huomannut, että huoneen ovi käytävään vinkuu todellä ikävästi. Olin maininnut siitä vastaanotossa ja pyytänyt, että se öljyttäisiin. Hotellille illalla palattuani huomasin, että mitään ei oltu tehty. Yöllä huomasin, että saman kerroksen muutkin ovet vinkuvat aivan samalla tavalla. Joten yhdessä vaiheessa yötä siirsin sänkyni tilavan kylpyhuoneen lattialle, laitoin pikkuikkunan raolleen, välioven kiinni ja nukuin muutaman tunnin siellä. Aamuyöllä siirryin takaisin omaan sänkyyni. No, hotelli on sen verran halpa ja keskeisellä paikalla, joten eiköhän tämän kestä.

Sivun html-koodia on päivitetty ja sivuston tekstiä on täydennetty (ennen muuta kuvien alt- ja title-tekstien osalta) 26.9.2017. Html-päivityksessä poistettiin jäykkä table-rakenne ja korvattiin se joustavalla div-rakenteella, jonka pitäisi mukautua sujuvasti myös tablet- ja kännykkänäyttöihin.

[Jorma Karvosen matkablogeja] [Andorra 11.07.2008]

Valid XHTML 1.0 Transitional Valid CSS!