Andorra [08.07.2008]
Oikeastaan tarkoitukseni oli palata Canal du Midin rannalle, jossa pyöräilin keväällä 2003. Silloin en teknisten pulmien vuoksi kulkenut koko kanavaa lävitse. Nojapyöräni on remontin tarpeessa ja päätin lähteä tällä kertaa patikkaretkelle. Sattumalta huomasin joltain webbisivulta, että Toulousen lentokentältä pääsee 30 eurolla bussilla Andorraan. Päätin, että käväisen siellä ensin ja palaan loman loppupuolella Canal du Midille.
Alunperin minun piti saapua Toulousen Aeroport de Blangnac-kentälle myöhään illalla ja epäilin, että siihen aikaan ei enää mitään bussia mene Andorraan. Joten otaksuin yöpyväni yhden yön Toulousessa. Jouduin vaihtamaan lentokonetta Amsterdamissa ja kone oli myöhässä. Viimeinen Toulouseen menevä lento oli jo lähtenyt, joten Toulousen sijasta olin yhden yön Amsterdamissa lentoyhtiön piikkiin. Lähdin aamulla 8.7.2008 Amsterdamista ja olin Toulousessa puolen päivän jälkeen. Lentokentällä aloin kysellä Andorran bussia. Neuvonnasta sain Novatel-bussien aikataulun, jota hetken tavattuani huomasin, että bussi lähtee Toulousesta kahdesti päivässä, klo 10.30 ja klo 19.00. Vastaavasti takaisinpäin bussi lähtee klo 5.30 aamulla (ollen klo 8.45 Toulousen kentällä) ja klo 14 (Toulousessa lentokentällä klo 17.15). Lisäksi selvisi, että minun pitäisi soittaa ensin aikataululehtisessä olevaan puhelinnumeroon +376 803 789 ja varata paikka klo 19 lähtevään bussiin. Aikataululehtisessä oli myös fax-numero +376 867 884 ja sähköpostiosoite novatel a t andorrabybus.com
Huomasin, että aikaa on sen verran monta tuntia, että ehdin hyvin käväistä bussilla Toulousessa. B-portin läheltä löytyi myymälä, jossa myytiin bussilippuja. Ostin meno-paluun, hinta taisi olla 6 euroa 30 senttiä. Bussin tultua perille Toulouseen huomasin olevani bussiterminaalissa aivan rautatieaseman vieressä. Vuonna 2003 olin pyöräni kanssa vaihtanut junaa saman aseman laiturilla, joten tuli sivuttua aiempaa seikkailureittiäni.
Minulla oli mukana pieni teltta, itsestään täyttyvä makuualusta ja makuupussi, jotka oli Helsinki-Vantaan lentokentällä pakattu yhteen kovasti teipattuun muovipussiin. Yhden lennon vaihdon mukana pakkaukseen tuli vielä toinen muovipussi kaupan päälle. Aloin Toulousessa etsiä laukkua, johon saisin pikkupussini pakattua. En halunnut mitään pyörälaukkua. Aiemmat kokemukset mm. Canal du Midillä olivat sellaiset, että pyörälaukkujen pyörät eivät kestäisi sellaisilla reiteillä, joilla aioin kulkea. Löysin vihdoin yhden liikkeen, jossa kysyin myyjärouvalta ns. merimiessäkkiä. Hän sanoi, että heillä ei ole sellaista, mutta onneksi paikalle tuli mies, joka totesi, että onhan sellainen yhdessä näyteikkunassa. Ja se oli juuri sellainen, kuin halusinkin. Kaikki kolme pikkupussiani sopi sinne ja myös ylimääräiset pakkausmuovipussit. Hinta oli ollut jossain vaiheessa lähemmäs puolitoista sataa euroa, mutta juuri nyt kyseinen laukku oli alennusmyynnissä. Hinta 84 euroa ei ollut mitenkään paha.
Kahden laukun (selkäreppu ja merimiessäkki) kanssa kävelin lähellä olevalle Jeanne d'Arc-aukiolle ja istahdin syömään yhteen katukahvilaan. Jossain vaiheessa kaivoin kännykän esiin ja soitin iäkkäille vanhemmilleni Suomeen. Kerroin missä olin ja mitkä oli lähipäivien matkasuunnitelmat. Kahvilassa pari purkillista Coca-Cola Zeroa (janoa sammuttamaan), joku kananlihapatonki ja kupillinen kahvia jälkiruoaksi maksoi 9 euroa 10 senttiä. Suhteellisen edullista. Hyppäsin jo klo 17 maissa lentokentälle päin palaavaan bussiin. Parempi odottaa varmuuden vuoksi siellä, ettei tule mitään hämminkiä myöhästymisestä.
Lentokentälle ilmaantui klo 19 maissa sellainen pikkubussi. Sanotaanko niitä tila-autoiksi vai mikä on virallinen nimi? Edessä oli kuljettajan lisäksi (ainakin) yksi istuinpaikka. Takana oli sitten 3 penkkiriviä, joista kahteen ensimmäiseen mahtuu 3 matkustajaa ja takapenkille 4. Bussi oli puoliksi täynnä. Matkalipun hinta oli 31 (webbihinta ei ollut aivan ajan tasalla). Pääsin takapenkille jonkun rouvan seuraksi. Hän taisi puhua vain katalaania. Merimiessäkki vietiin takasäilytykseen, repun sijoitin penkille keskemmälle ja jäin itse laitaan, koska kyseisellä istuinpaikalla saattoi ojentaa jalat suoriksi. Lähdettiin matkaan ja ensimmäisestä kyltistä, jossa näin kilometrimäärän, mainittiin Andorraan olevan 161 kilometriä.
1. Kun pääsimme Pyreneille, olin vähällä nyrjäyttää niskani. Tuijotin silmät pyöreinä jylhiä vuoria ympärillä. Kesällä 2003 olin matkannut junalla Toulousesta Pyreneiden kautta Atlantin rannikolle, mutta matka oli tapahtunut yöllä. Heti kun pääsimme vuoristoon, pilvet olivat pimentäneet ympäristön ja en nähnyt paljon mitään. Nyt näin upeita vuoria jo Ranskan puolelle. Lähellä Andorraa vuorien huiput olivat jo vaaleiden pilvien verhoamat ja juuri ennen Andorraa kiipesimme serpentiinitietä pitkin vuoren rinnettä ylös vaalean pilven lävitse. Raja-asema oli jossain 1800 metrin korkeudessa ja ennen sitä ihailin silmät pyöreinä pilviä, jotka näkyivät alapuolella laaksossa vuorten välissä.
2. Matka jatkui rajalta alaspäin ja matkalla oli lukuisia hotelleja. Pääkaupungissa Andorra La Vellassa kysäisin edullista hotellia ja minulle suositeltiin hotelli Tivollia. Merimiessäkki kaulassa ja reppu selässä astelin hotellille ja löysin kyltin talon kulmalta. Mutta sitten etsin sisäänpääsyä väärältä sivustalta. Kun pyörähdin ympäri, huomasin kadun toisella puolella kaksi vanhempaa miestä ja naisen. Toinen miehistä kuvasi minun taaperrustani videokameralla. Taisin olla hiukan erikoinen näky. Pääsin hotelliin. Yön ja aamiaisen jälkeen lähdin kaupungille ilman mitään eväitä ja ilman aurinkovoiteita. Oheisen rakennelman kohdalla luki kartassa Centre Termolúdic ja rakennusta esittävässä kuvassa Caldea. Kyseessä on paikallinen kylpylähotelli.
5. Ylemmäs rinteelle oli valettu betonista vaakasuoraan kulkuväylä, jota paikalliset käyttivät mm. koirien ulkoiluttamiseen ja turistit luontoon tutustumiseen. Paikoin betonisen kannen alla oli neliömäinen oja. Siellä täällä tulva-aukkoritilät paljastivat, että jalkojen alla virtasi vesi. Ilmeisesti veden ei haluttu virtaavan vuorilta joka paikasta hallitsemattomasti vaan sitä kerättiin tällaiseen vaakasuoriin ränneihin ja siirrettiin sellaisiin paikkoihin, joissa se voitiin turvalllisemmin valuttaa alas ja käyttää matkalla peltotilkkkujen kasteluun. Tässä katselin, että ylhäältä valuva vesi on kirkkaan näköistä, mutta ei ehkä juomakelpoista. Kyseessä onkin ehkä ohikulkeville koirille tarkoitettu juottoallas ja kulkijatkin voinevat huuhdella hikistä päälakeaan kylmällä vedellä.
6. Ohessa näkyy betonista valettu kulkuväylä, joka on valaistu lampuilla, kuten suomalaiset valaistut pururadat asutusten liepeillä. Oikealla on puusta rakennettu kaide ja sivulla kohisi Riu Valira del Nord. Käytävän päässä näkyy pari ulkonäöstä päätellen ulkomaista turistia, jotka satuin näkemään päiväsaikaan hiljaisella polulla. Tuli mieleen vanha hitti Mad dogs and Englishmen, joka kertoi, että tropiikin helteessä keskipäivällä liikkuivat vain hullut koirat ja englantilaiset. Pitäisikö joukkoon lisätä suomalaiset?
8. Ensimmäisen matkapäivän yhden reitin pää lähestyy. Oikealla oleva silta on edellisen kuvan tunnelin toisessa päässä. Pari koiraa ulkoiluttamassa ollutta vanhempaa naista vasemmalle ja heidän puudelinsa tuijottaa minua silmä korvana vasemmalla. Oikealla sillan alta menee puusilta, jolle pääsee takanani olevaa puusiltaa pitkin Riu Valira del Nordin ylitse. Betonisillan takana näkyy toinen perinnesilta, joka on tällä kertaa vaelluksen kääntöpiste. Vasemmalla ylhäällä on autojen pysäköintipaikka, joten sieltä ei pääse myöskään kävellen eteenpäin.
14. Pian betoniselle polulle päästyäni huomasin värikkään närhen kaiteella. Nuorempana lintuharrastajana olin ihastunut tähän värikkääseen ja arkaan lintuun, joka näkyy olevan Andorran rinteillä todella yleinen. Sen sijaan esimerkiksi variksia ei näkynyt. Vuoristossa on paljon haukkoja ja kotkia ja variksen tapainen huonosti lentävä lintu ei niissä olosuhteissa ehkä elä kovin pitkään. Sen sijaan piileksivä närhi on siellä kuin kotonaan.
16. Yhdessä kohtaa betoninen kulkuväylä päättyi laajaan kivikkoalueeseen. Sen halkikin näytti jatkuvan kivikkopolku, joka oli merkitty puissa ja kivissä näkyvillä keltaisilla täplillä. Tässä polku on vielä suhteellisen helppokulkuinen. Pahimmillaan täplärivi ohjasi suoraan alaspäin, mutta onneksi serpentiinimutkina. Silti kuljin tiukimmissa paikoissa kyykkykävelyä joka askeleella käsin kivistä tukea hakien. Huomasin, että nilkkoja myöten nyöritetyt tukevapohjaiset kengät sopivat hyvin tällaisessa maastossa kulkemiseen. Urheilutossuissa nilkat olisivat joutuneet todella kovalle rasitukselle.
19. Kun olin päässyt pahimmalta kivikkopolulta alaspäin, pongasin alempana polulla pari värikästä vilttiä ja jonkun paljaat jalat. Alemmas siirtyessäni huomasin, että jalat kuuluivat nuorelle naiselle, jolla oli pikkulapsi sylissä. Hän tervehti: "Hola". Viereisessä kalliota ylöspäin kiipesi kaksi miestä, joista toinen oli ilmeisesti pikkulapsen isä. Vaihdoin pari sanaa naisen kanssa, hyppäsin huopien ylitse ja jatkoin matkaani.
20. Paluumatkalla hotellille pongasin tällaisen paikan, joka on ilmeisesti Benfican kannattajien andorralainen toimisto, jos ymmärsin tekstin oikein. Luultavammin joku vain tuo Benfica-fanikamaa maahan ja niiden myyntiä edistääkseen on antanut myymälälle näin juhlallisen nimen. Omistaja saattaa olla portugalilainen.
21. Hotellilla ei ollut langatonta verkkoa, vaan ainoastaan aulassa yksi internet-pääte, jonka sain vuokrattua käyttöön 50 sentillä 7,5 minuutiksi, eurolla 15 minuutiksi ja kahdella eurolla puoleksi tunniksi. Kaiken lisäksi pääte näytti olevan yöaikaan suljettu. Ei tule kateeksi niitä, jotka haluat chattailla toisella puolen maapalloa asuvien omaistensa kanssa. Huomasin kuitenkin kävelyetäisyyden päässä yhden internetpaikan, jossa pääsin sylimikroni kanssa kiinni langattomaan verkkoon huomattavasti halvemmalla. Paikan nimi on Connect@t Ciber Café ja osoite Avinguda del Fener 22 - Local 2. Kaksi tuntia maksaa 4 euroa. Paikka on auki klo 10-23 (tai ovessa luki klo 12-22). Puhelinnumero on +376 869 550. Sähköpostiosoite on connectat a t hotmail.com. Sen keksimisen jälkeen aloin miettiä, että ei ole niin väliä, vaikka hotellissa ei internet toimikaan.
Sivun html-koodia on päivitetty ja sivuston tekstiä on täydennetty (ennen muuta kuvien alt- ja title-tekstien osalta) 25.9.2017. Html-päivityksessä poistettiin jäykkä table-rakenne ja korvattiin se joustavalla div-rakenteella, jonka pitäisi mukautua sujuvasti myös tablet- ja kännykkänäyttöihin.
Canvas-rakenteet otettiin käyttöön 27.8.2020. Ilmeisesti selainbugin vuoksi pystysuoraksi määritellyt kuvat ovat muuttuneet vaakasuoriksi. Yritän korjata muuttelemalla Exif-määreitä. Nykyisillä määreillä Firefoxissa kuvat näkyvät oikein, Chromessa kuva 4, 6 ja 19 näkyvät väärin. Android-kännykän webbiselaimessa kuvat 4 ja 6 näkyvät oikein, mutta kuva 19 väärin. Webbiselainpäivitysten jälkeen asiaan voi tulla muutoksia.
