Kun muisti alkaa pätkiä [09.02.2011]

[mobile]

Käväisin kuuntelemassa Pirkanmaan Muistiyhdistys ry:n Akaa-Kylmäkoski-Urjala -alaosaston ja Akaan kaupungin järjestämää ensitietokurssia muistisairaille ja omaisille Viialan kirjastossa 9.2.2011. Omasta puolesta olen huomannut, että muisti tuntuu pätkivän sitä enemmän mitä enemmän tulee ikää lisää, joten kurssi tuntui ajankohtaiselta. ;-)

Jyrki Rintala, Toni Leander

Kurssin vetäjänä oli Toni Leander (oikealla) Pirkanmaan Muistiyhdistyksestä ja luennoimassa olivat geriatri Jyrki Rintala (vasemmalla) Terveystalo Oy:sta.

Sirpa Maunuksela, Toni Leander

Käytännön muistihoidosta Akaassa oli kertomassa muistihoitaja Sirpa Maunuksela (vasemmalla) Akaan kaupungin Kylmäkosken terveyskeskuksesta. Oikealla oli edelleen Toni Leander.

Jyrki Rintala: "Nykyinen kolleegani Terveystalossa, neurologian erikoislääkäri Jaana Suhonen on todennut, että ei pitäisi oikeastaan puhua dementiasta. Dementia-termin pitäisi koskea niitä henkilöitä, jotka ovat jo sairauden vaikeassa vaiheessa ja henkilö on kokonaan muiden hoidon varassa. Sitä ennen pitäisi puhua muistisairaudesta.

Avaan kuitenkin puhumalla dementiasta. Jos puhutaan vaikeasta dementiasta, niin puhutaan sairaudesta, jossa vika sijaitsee muistiaivokuorella, ensisijaisesti aivoissa. Siinä voi olla muitakin häiriötekijöitä. Siinä voi olla lieviä halvauoireita ja ne ovat sen tasoisia, että henkilö ei ilman apua ja tukea selviydy itse. Se voi näkyä siinä, että laskujen maksaminen ei onnistu. Kauppa-asiat eivät ehkä itsenäisesti onnistu. Ruokaa saattaa kertyä kaappeihin. On mitä tahansa arkeen liittyvää ongelmaa.

Kuinka yleistä muistisairaus on? Suomessa on noin 120 000 muistisairautta potevaa henkilöä. Nästä keskivaikeaa ja vaikeaa sairautta potee 85 000 ja lievää 35 000 henkeä. Tämä määrä on valtavasti lisääntymässä. Tämä tarkoittaa kuntatasolla, että jos tällaisessa keskivertokunnassa, jossa ikärakenne on normaali, niin siellä pitäisi olla 10 000 ihmisen joukossa muistisairaan diagnoosi 140 henkilöllä ja joka vuosi uusia muistisairausdiagnooseja pitäisi tulla noin 30. Jos väestössä on enemmän vanhempia ihmisiä, niin silloin suhdeluku kasvaa. Viialan kokoisella paikkakunnalla pitäisi vuosittain tehdä 15-16 uutta muistisairausdiagnoosia. Käytännössä kuitenkin lähempänä 20 diagnoosia, koska väestössä on sen verran vanhempaa väkeä.

Kun puhutaan muistisairauksista, pitää erottaa kaksi ryhmää. Meillä on ns. etenevät muistisairaudet. Sitten meillä voi olla muistisairautta aiheuttavia muita syitä, jotka aiheuttavat tilapäisen muistisairauden. Nyt keskityn näihin etenevien muistisairauksien kuvailemiseen, joista yleisin on tietysti Alzheimerin tauti.

Alzheimer on ainoa muistisairauden muoto, johon meillä on oikeasti tarjolla kättäpitempää. No, Lewy-kappale dementia, kuitenkin meillä on siihen lääkkeitä. Alzheimerin tauti on yleisin syy eli 60-70 prosenttia muistisairaista. Kun opetin Tampereella lääketieteen opiskelijoita, selostin, että jos todetaan joku etenevä muistisairaus, se on Alzheimerin tautia, kunnes toisin todistetaan. Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän henkilöllä on tällaisia verisuoniperäisiä muistisairauden syitä. Henkilöllä voi olla sepelvaltimotauti, raajojen valtimoiden verenkiertohäiriöitä, ja sanotaan, että yli 80-vuotiaiden yleisin muistisairauden diagnoosi on näiden yhdistelmä. Siellä on Alzheimerin tautiin viittaavia piirteitä. Siellä nähdään myös verisuoniperäisiä muutoksia, kun otetaan aivokuvaus.

Lewy-kappale on muistisairauden muoto, joka koskettaa yleensä vähän nuorempia henkilöitä. Keskimääräinen ikä sairastumiseen on 60-65 ikävuoden tienoilla. Tälle sairaudelle on tyypillistä muistisairauden lisäksi näköharhat. Tämä henkilö, kun tuolla vastaanotolla vain osaa kysyä ja haastatella, niin hän näkee ihmishahmoja ja eläinten hahmoja. Ja hyvin yksityiskohtaisesti pystyy kuvaamaan nämä näköharhat. Niissä ei ole mitään todellista vaan he ovat hänen kuvittelemia. Kun tällaisille henkilöille tehdään aivojen magneettikuvaus, niin heiltä ei löydetä mitään poikkeavaa. Mutta tämä muistisairaus on kuitenkin olemassa, hän näkee näköharhoja ja siinä voi olla sellaisia Parkinsonin taudin piirteitä, jäykistymistä, lihasjäykistymistä tai vapinaa.

Otsalohkodementia on harvinaisempi muoto, jossa henkilön persoona muuttuu, latistuu. Muut etenevät muistisairaudet ovat 5 prosenttia, joista täytyy sanoa, että alkoholin aiheuttama dementian diagnooseja on tehty viimeisen vuoden kahden aikana enemmän kuin viimeisen 15 vuoden aikana yhteensä. Se ehkä kuvaa sitä, että kuningas Alkoholi on mukana aika monessa.

Muistisairaus voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen. Kun tehdään tällainen MMSE-muistitesti, jonka voi tehdä terveyskeskuksessa kuka tahansa terveyskeskuslääkäri tai sairaanhoitaja, niin siinä on maksimi 30 pistettä. Siinä kysytään päivämäärää, vuodenaikaa, vähennetään sadasta seitsemän, siirretään kelloa niin kuin ajokorttitodistuksessa ja pyritään testaamaan lähimuistia. Jos henkilön muistipisteet ovat 20-24, niin puhutaan lievästä muistisairaudesta. Keskivaikeasta muistisairaudesta puhutaan, kun pisteitä on 10-19. Tässä vaiheessa henkilö jo joutuu turvautumaan jonkinlaiseen apuun tai hänellä on vaikeuksia selviytyä arkisista asioista. Jos henkilöllä on ajokortti ja pisteet ovat 15-20, niin voi olla tietoa, että henkilö on eksynyt autolla tai on ollut peltikolareita.

Kun mennään alle 10 pisteen, niin henkilö tarvitsee ympärivuorokautista seurantaa. Joko niin että saadaan apua kotiin tai sitten pyrittäisiin järjestämään paikka palvelutalossa tai vanhainkodissa tai terveyskeskuksen vuodeosastolta. Muistisairausasteet ovat siis lievä, keskivaikea ja vaikea.

Jos epäilee, että on muistisairautta, niin tämän MMSE-testin voi pyytää tehtäväksi. Jokaisessa kunnassa on joku, joka pystyy valvomaan sen suorituksen. Muistitestin tulos voi vaihdella, jos henkilöllä on muita sairauksia, jotka voivat vaikuttaa hänen kuntoonsa testaushetkellä.

Silloin kun aloitin tätä työtä, niin terveyskeskuksen vuodeosastolla oli esimerkiksi henkilöitä, joiden diagnoosina oli "Dementia NAS" eli tarkemmin määrittelemätön dementia. Kyselin, että miksi tätä ei ole tarkemmin selvitetty. Onko se Alzheimer, Lewy-kappale, otsalohko, alkoholi, aivovamma? Siihen pitää löytyä syy.

Valitettavasti meillä on vielä vuodeosastoja pullollaan tarkemmin määrittelemättömiä dementioita, mutta se tarkoittaa sitä, että resursseja tutkimukseen ei ole riittävästi.

Alzheimerin taudin syy sijaitsee ohimolohkon sisäosissa. Kun varjokuvauksessa laitetaan aivot halki, niin nähdään mistä kohtaa sairaus on. Voidaan sanoa, että otsalohko on meidän omantunnon lohko. Otsalohkodementian aiheuttamat muutokset ovat siellä kun taas Alzheimerin taudin muutokset ovat ohimolohkon keskellä syvällä hippokampuksessa, josta riippuu ihmisen muisti. Tällaisessa reilun peukalonpään kokoisesssa alueessa Alzheimerin tauti sijaitsee. Aivokudos on siellä vähentynyt.

Muistihäiriöissä on käytävä ensin lääkärillä, joka ymmärtää ohjata henkilön tarkempiin tutkimuksiin. Yleensä se on geriatian erikoislääkäri, kuten minä, tai neurologian erikoislääkäri. Yleensä meillä lähetteellä henkilö käy kerran aivojen magneettikuvauksessa. Magneettikuvauksessa on erilaisia viiveitä. Yksityispuolella magneettikuvaus saadaan reilussa viikossa, kahdessa. Mutta julkisella puolella se voi kestää jopa 3-6 kuukautta. Siis ennen kuin saadaan aivokuvat ja diagnoosi. Minun mielestäni se on liian pitkä aika odottaa, jos epäillään muistisairautta. Mutta resurssit ovat mitä ovat.

Jos todetaan Alzheimerin tauti, niin on käytettävissä neljää eri lääkettä. Kolme ensimmäistä Aricept tai Doneration, Exelon ja Reminyl. Nämä vaikuttavat samaan järjestelmään ja voisi niputtaa yhteen. Neljäs on uusin noin 10 vuotta markkinoilla ollut Ebixa, joka vaikuttaa eri järjestelmään. Nämä ensimmäiset vaikuttavat asetyylikoliinin määrän aivoissa. Ebixassa on memantiinia vaikuttavana aineena.

Itse teen niin, että kun henkilöllä todetaan todennäköinen Alzheimerin tauti, niin henkilön hoito aloitetaan jollakin näistä kolmesta ensimmäisestä lääkkeestä. Kun lääke saadaan sopimaan, niin yleensä laitan aika nopeasti rinnalle tämän Ebixan. Tänä päivänä taudin hoito on yhdistelmähoitoa. Jonkin näistä kolmesta yhdistyneenä Ebixaan.

Nämä kolme ensimmäistä ovat AKE-lääkkeitä (asetyylikoliinesteraasi-lääkkeitä). Joillekin mikään näistä kolmesta lääkkeistä ei sovi, mutta se on harvinaista. Lääkitykseen liittyy pulmia. Voit tulla huonoa oloa, etenkin jos lääkkeitä ottaa tyhjään vatsaan. Kun käytetään jotain näitä kolmea lääkettä, niin kymmenellä prosentilla voi tulla lääkityksen alkuvaiheessa sivuvaikutuksia. Yhdeksän kymmenestä tai kahdeksan kymmenestä, heillä ei ole mitään ongelmia. Muilla voi olla väsymystä, voi olla kuvotusta, vatsakipuja, huimausta, yleistä huonoa oloa. Etukäteen sitä ei voi tietää. Samalla tavalla kuin jos syö buranaa tai panadolia, niin siitä voi tulla vaivoja. Tällaisia vaivoja on ensimmäisen viikon aikana. Mutta aika nopeasti ihmiset tottuvat lääkkeeseen. Väsymiset ja huonot olot eivät saisi olla syynä lääkityksen lopettamiseen alkuvaiheessa. Kyllä elimistö siihen tottuu.

AKE-lääkkeiden kohdalla on tärkeää, että ne otetaan ruokailun yhteydessä. Tyhjään vatsaan niitä ei parane ottaa. Ruoka hidastaa imeytymistä ja sivuvaikutuksia on selvästi vähemmän. Jos henkilö saa sivuvaikutuksia tai lääkkeestä ei osoiteta olevan hyötyä, niin silloin on hyvä vaihtaa lääkettä.

Sitten kun AKE-lääkkeeseen on totuttu, niin pyrin puolen vuoden kuluessa lisäämään Ebixanin. Yhdistelmälääkitys on tutkitusti parempi kuin yksittäislääkitys. Exelon-lääke on hyvä etenkin sellaisille ihmisille, joilla on enemmän ikää. Siitä on olemassa laastariversio, jossa lääke imeytyy ihon kautta eikä mene siis maksan kautta. Se aiheuttaa vähemmän sivuvaikutuksia.

Yhdistelmälääkitys auttaa ennen kaikkea muistisairauden lievässä vaiheessa. Jos muistisairaus on edennyt vaikeaan vaiheeseen niin yhdistelmälääkityksen lisähyödyn osoittaminen on vaikeaa ja silloin käytetään ehkä vain Ebixaa. Lääkkeet eivät paranna, mutta hidastavat muistisairauden kehittymistä. Sellaista lääkettä ei vielä ole, joka parantaisi muistisairaudet.

Jos ajatellaan, että henkilöllä on lievä Alzheimer ja muistikokeessa 20 pistettä, niin keskeisistä aivolohkoista on kadonnut jo puolet. Lääkkeet auttavat säilyttämään jäljellä olevia muistialueita siten että jäljellä olevat puolet tai vähemmän kuin puolet toimisi mahdollisimman tehokkaasti.

Lääkkeistä on eniten hyötyä henkilöille, jotka ovat tulleet ajoissa tutkimukseen. Ei silloin kun muistipisteitä on 15 vaan silloin kun pisteitä on 22. Lääkitys ei hidasta sairautta, vaan näitä oireita. Lääkityksen tehosta sanotaan usein, että henkilö on ollut virkeämpi. Joissakin tapauksissa sairastunut ei enää lukenut lehtiä, keittänyt kahvia tai seurannut tapahtumia, mutta lääkityksen alettua hän on alkanut taas touhuamaan näitä asioita itse. Tutkitusti nämä muistilääkkeet keventävät omaisten ja hoitohenkilökunnan työmäärää. Henkilöiden aloitekyky saattaa palautua ja unirytmi saattaa korjaantua. Mutta tämä ei tarkoita, että kaikilla tapahtuu näin. Myös nämä käytösoireet, joista yleisimpiä ovat levottomuus, niin nekin voivat Alzheimer-lääkkeillä vähetä.

Muistisairaalla voi olla myös verisuonisairauksia ja niitä pitää hoitaa. Jos hänellä on korkea verenpaine, varsinkin systolinen verenpaine, niin se pitää hoitaa. Tästä kiistellään, että pitääkö muistisairaan henkilön korkeaa kolestrolia hoitaa. Tästä ollaan montaa mieltä. Jos henkilöllä on verenpainetauti tai alaraajojen valtimoverenkiertohäiriöitä tai sepelvaltimotauti, niin asperiinia voi ottaa pieninä annoksina.

Jos henkilöllä on ollut verenpainelääkitys ja nesteenpoistolääkitys, niin yleensä säädetään niitä alaspäin, ei lisätä. Kaikille, en pelkästään muistisairaille voi myös suositella 1000 milligrammaa kalsiumia ja 20 mikrogrammaa D3-vitamiinia.

Jos tulee masennusta tai muuta sellaista, niin silloin on liitettävä myös muita lääkkeitä, joista joskus on hyötyä. Mutta täytyy olla ammattilääkäri, joka näitä määrää. Hiukan huolestuneena olen katsonut terveyskeskusten vuodeosastojen antipsykoottisten lääkkeiden määräämisen herkkyyttä. Lääkitys tuppaa menemään vähän turhan helposti päälle, jos henkilö on hieman levoton.

Melatoniinista voi olla hyötyä unihäiriöiden korjaamisessa. Ehkä puolet hyötyy siitä, puolet ei hyödy.

Muistisairauden hoidosta yksi kolmasosa on lääkäridiagnoosi, muistitestit, magneettikuvaukset, lääkityksen aloittaminen. Loppu kaksi kolmasosaa muistisairauden hoidosta on tukea, palvelurakennetta, kotisairaanhoitoa, kotipalveluja. Lääkäri on vähän kuin personal trainer, mutta ei vastaa siitä arjesta. Mikään ei ole niin tärkeää kuin säännöllisyys. Se luo turvaa. Säännöllinen liikunta. 3-4 kertaa viikossa puolikin tuntia kävelyä tai sauvakävelyä. Pienikin määrä on hyvä, koska alaraajojen voima heikkenee nopeasti, jos ei tee mitään. Säännöllinen ruokailu ja nukkumaanmeno. Niistä tulee pitää huolta.

Taloudelliset etuudet kuntoon. Henkilöt, joilla on Alzheimer-diagnoosi, niin lääkärin tulee tehdä B-lausunto niin että nämä muistilääkkeet halpenee. Jos henkilö tarvitsee apua kotiin eli hänen toimintakykynsä on heikentynyt, niin lääkärin tulee tehdä tämä B-todistus, jolla saadaan Kelan antamaa tukea. Jos kotiin tilataan kotipalvelua, niin siihen on saatava tuki myös. Jokaisen kohdalla on tehtävä palvelusuunnitelma. Se ei välttämättä heti mene kohdalleen. Otetaan esimerkiksi liikaa apua kotiin, vaikka ei tarvita, tai sitten huomataan, että tarjottu apu ei riitä.

Raha-asioita hoidetaan valtakirjoilla, valtuutuksilla ja maksusitoumuksilla, mutta on myös tapauksia, jossa on omaisuutta ja paljon lapsia, jotka ovat erimielisiä. Silloin voidaan tarvita edunvalvojaa.

Jos muistisairaalla ei ole omaisia, sosiaalisia suhteita ja hän asuu yksin ilman turvaverkostoa, niin silloin hän ei tahdo pärjätä yksin edes apujenkaan kanssa.

Jos henkilö sairauden aikana masentuu tai tulee ongelmia, niin tässä on lääkärillä rooli katsoa oikea lääkitys. Lääkintähenkilökunnan pitää tunnistaa hänen pulmansa.

Muistisairaalla voi olla myös sydämen vajaatoiminta, krooninen keuhkojen ahtauma, hänen tasapainonsa on huono, lihaskunto huono, hän kaatuu usein, niin ne pitää hoitaa myös kuten tämä muistisairaus. Jos hoitoketju katkeaa eli ei ole tehtynä palvelu ja hoitosuunnitelmaa ja henkilö saa esimerkiksi muistisairauden hoitoon tarkoitetun reseptin, mutta mukana ei ole omaista tai hoitohenkilöä, niin ei hän enää terveyskeskuksesta lähdettyään muista mitä reseptillä piti tehdä. Hoitoketju voi katketa jo vastaanottohuoneen ulkopuolella.

Olen erittäin iloinen siitä, että jos muistisairautta epäilevän henkilön kanssa vastaanotolle tulee hänen läheisensä. Silloin saa yleensä kaikkein tärkeimmät tiedot siltä lähimmältä henkilöltä eli puolisolta tai lapselta. Yleensä pyydän vastaanottohuoneeseen asianomaisen luvalla.

Sitten on tällaisia omaishoitajia, jotka tekevät kaikkensa omaisen eteen ja jossain vaiheessa uuvahtavat. Tämä pitää tunnistaa ja omaishoitajina toimivien henkilöiden pitää sanoa rehellisesti, että olen nyt niin uupunut.

Aina lääkärillä käydessä kerran vuodessa tai kerran puolessa vuodessa pitäisi katsoa kaikki muutkin asiat. Miten kotona menee ja ovatko etuudet kunnossa? Ovatko muut sairaudet hoidossa. Onko lääke sopinut. Onko tapahtunut kaatumisia? Onko tullut luunmurtumia? Huippaako syystä tai toisesta?

Jos henkilöllä on ikää ja yleiskunto nopeasti heikkenee yhdessäkin päivässä, niin hänet tulee viipymättä toimittaa ensiapuun. Puhutaan tällaisesta sekavuusoireyhtymästä. Taustalla voi olla kuumeettomia keuhkokuumeita ja virtsatietulehduksia. Näkö pitäisi hoitaa hyvin, koska se on merkittävä asia kaikille. Muistisairaalle television katselu (tai radion kuuntelu) on äärettömän tärkeää. Mieluiten aina kysyä kuin olla kysymättä.

Muistisairaus on krooninen sairaus. Sen kanssa pitäisi pyrkiä elämään aivan kuin eletään vaikka diabeteksen tai sepelvaltimotaudin kanssa. Hoito on yhteistyötä ja koko hoitotaakkaa ei tulisi sälyttää läheiselle.

Näkökulmani on lääkärin näkökulma. Minulla ei ole hoiva-alan koulutusta tai sosiaalipuolen koulutusta vaikka joskus tuntuu siltä, että on myös sosiaaliterapeutti ja psykiatri ja läheisten ristiriitoja ratkaistaan siellä vastaanotolla. Mikä ei kuulu lääkärin tehtäviin ollenkaan. Että jonkinlainen monialaosaaja sitä saa olla.

Jos muistisairaus tulee nuorempana niin siinä on silloin useimmiten vahvat geneettiset tekijät. Mutta muuten esimerkiksi Alzheimerin-taudissa saattaa olla usean geenin yhteisvaikutusta joka ei aina toteudu. Joten sikäli ei kannata suorittaa mitään geeniseulontaa, koska se lisäisi vain huolestuneisuutta todennäköisyydestä, joka ei välttämättä toteudu."

Vastuu mahdollisista virheistä Jyrki Rintalan luennon kirjaamisessa ovat allekirjoittaneen.

Kurssi jatkuu 23.2.2011, jolloin sosiaalityöntekijä Terttu Välimäki kertoo muistisairaan sosiaaliturvakysymyksistä ja esitellään Muistiyhdistyksen tarjoamaa tukea. Sen jälkeen on 9.3.2011 Muistisairaan kuntoutus, josta kertoo fysioterapeutti Kirsi Laine. Ryhmä kokoontuu tämän jälkeen kolme kertaa keväällä ja neljä kertaa syksyllä.

Sähköpostipalautetta Keskilinkille voi lähettää osoitteeseen webmaster (miumau) keskilinkki (piste) com.

Kirjoittaja on FC Haka Oy:n vähemmistöosakas.

MySpace Lähetä MySpaceen

[Paluu] [2011] [Pirkanmaan Muistiyhdistys ry] [Tutkimus: Marjat ehkäisevät Parkinsonin tautia]

Valid XHTML 1.0 Transitional Valid CSS!