Tampere Unitedin päävalmentaja Ari Hjelm on ilmoittanut siirtyvänsä kauden päätteeksi pois tuuliselta valmentajapalliltaan. Jalkapallopiireissä on alettu keskustella Hjelmin seuraajasta. Tarjolla on sekä ansiokkaita ja muodollisen pätevyyden omaavia valmentajia että valmentajia, joilta vielä puuttuu ylin tarvittava valmentajatutkinto.

Valmentajaehdokkaiden ykkösketjussa ovat eittämättä Keith "Keke" Armstrong ja Olli "Oka" Huttunen. Kakkosketjussa ensimmäiseksi nousee ehkä U17-maajoukkueen valmentaja Jarkko Wiss. Uuden valmentajan valinnassa saattavat TamU:n huonon taloudellisen tilanteen vuoksi ratkaista enemmän taloudelliset tekijät kuin valmentajan ansiot. Armstrong ja Huttunen saattavat olla TamU:n budjetille liian kalliita valmentajia vaikka molempien meriitit ovat kiistattomia. Jarkko Wiss sensijaan on jo ollut mukana TamU:n taloustalkoissa ja suostuisi ehkä päävalmentajan pallille päästäkseen TamU:n kannalta kohtuulliseen palkkaan. Osaltaan tähän vaikuttaisi myös se, että Wiss saisi lisätuloja maajoukkuetehtävistään. Esimerkiksi Olli Huttunen tuskin vastaavaan järjestelyyn suostuisi, sillä jos Huuhkajien päävalmentaja vaihtuu, niin samalla saattaa vaihtua myös kakkosvalmentaja ja Huttunen jäisi ilman maajoukkuetuloja. Ja jos Huttunen sattuisi siirtymään maajoukkueen ykkösvalmentajaksi, niin silloinhan seurajoukkueen valmentaminen on poissuljettu.

Allekirjoittaneella oli maanantaina 30.8.2010 TamU - FF Jaro -ottelun yhteydessä tilaisuus keskustella joidenkin Tampere Unitedin toimihenkilöiden kanssa ja näissä puheissa Wiss oli yksi mahdollinen ehdokas uudeksi valmentajaksi. Wissiltä tosin puuttuu oman muistini mukaan (ja haastattelemani henkilön mukaan) ylin tarvittava valmentajakoulutus, joten hän joutuisi toimimaan päävalmentajana samanlaisella poikkeusluvalla kuin Hakan Sami Ristilä tällä kaudella. Haastattelemani toimihenkilön mukaan taloudellisen tilanteen vuoksi tulevina kausina ei tamperelaisseuralle odoteta mitään menestystä. Siksi aika olisi otollinen "keltanokkavalmentaja" palkkaamiseen. Kun taloudelliset resurssit eivät riitä huippupelaajien palkkaamiseen, niin silloin joukkueeseen pitää värvätä kohtuuhintaisia sarjapelureita ja nuoria junioreita tulevaisuuden lupauksina. Hyvät suhteet FC Ilvekseen ja TPV:hen omaava Wiss sopisi taustansa puolesta hyvin. Maajoukkuetehtäviensä puolesta hän tuntisi lupaavia nuoria pelaajia myös Tampereen ulkopuolelta.

Veikkausliigassa on jo jonkin aikaa ollut menossa uuden valmentajasukupolven esiinmarssi. Se oikeastaan alkoi jo Mika Lehkosuon mukana. Sami Ristilä on toinen samantyyppinen, Marko Rajamäki kolmas ja Jarkko Wiss olisi neljäs, jos hänet valitaan TamU:n päävalmentajaksi. Kaikille on yhteistä suhteellisen onnistunut kansainvälinen ura pelaajana. Jollakin Olli Huttusella oma kansainvälinen ura jäi selvästi vaatimattomammaksi ja valmentajana hän sai ehkä enemmän vaikutteita Keith Armstrongilta ja kumppaneilta. Samoin Kari Martonen on kasvanut päävalmentajaksi kakkosvalmentajuuden kautta.

Oma käsitykseni on, että uudet valmentajat tuovat erilaista näkemystä Veikkausliigapelaamiseen. Ennen muuta tämä näkyy Mika Lehkosuon ajatuksissa, mutta myös Sami Ristilän tapa peluuttaa pelaajiaan poikkeaa aikaisemmasta. Ja vaikka Ristilän strategioihin on suhtauduttu kriittisesti, niin aina kauden puoliväliin asti Hakan sarjasijoitus oli aivan kelvollinen. Uskoisin, että Jarkko Wiss toisi valmentajana uusia ideoita hiukan verkkaiseen Veikkausliigan pelityyliin.

Mika Lehkosuon kaltaiset valmentajat uskaltavat myös antaa vastuuta nuorille pelaajille. Haastattelemani TamU:n toimihenkilökin tuntui ajattelevan, että tulevan valmentajan pitäisi ennen muuta keskittyä nuorten pelaajien kouluttamiseen liigapelaajiksi, koska taloudelliset resurssit eivät riitä esimerkiksi kansainväliselle tasolle. Edes liigassa pysyminen tulevaisuudessa ei ole itsestään selvä käytettävillä talousresursseilla, joten joukkueen mahdollinen putoaminen Ykköseen ei olisi katastrofi. Asioita on jo opittu arvioimaan Tampereella pitemmällä aikavälillä.

Tosin vastaavia nuorten pelaajien esiintuojia on muitakin. Esimerkiksi VPS:n päävalmentaja Tommi Pikkarainen on loistava nuorten pelaajien valmentaja. Ja tätä kirjoitettaessa liigaan on tyrkyllä Ykkösen kärjessä (tasapisteissä RoPSin kanssa, mutta yhden ottelun enemmän pelanneena) FC PoPa, jonka päävalmentaja Pertti Lundell on saavuttanut erinomaisia tuloksia nuorten pelaajien kanssa.

Kokeneetkin valmentajat parantavat pitkässä juoksussa tulostaan. AC Oulun Juha Malinen tai MYPAn Janne Lindberg ovat oppineet vaatimaan joukkueeltaan railakkaan hyökkäämisen lisäksi myös hyvää puolustuspelaamista. Ja Antti Muurinen tahkoo vuodesta toiseen erinomaista tulosta. Mutta kauden aikana olen jutellut erään joukkueenjohtajatasoisen seurojen taustahenkilön kanssa ja hän laittoi HJK:n tämän kauden huonon kansainvälisen menestyksen Muurisen piikkiin. Olen vähän samaa mieltä. Muurisen ansiot ovat ennen muuta oikeiden pelaajien valitsemisessa. Hän onnistuu vuodesta toiseen valitsemaan joukkueeseensa pelaajat, jotka pystyvät pelaamaan hyvin yhteen ja joissa on potentiaalia kehittyä paremmiksi. Siinä työssä Muurinen on loistava. Jopa Muurisen maajoukkueuran menestyshetket voi laskea sen ansioksi, että hän osasi valita parhaimman mahdollisen permanentin. Mutta kun sitten tulee tarpeeksi hyvä vastustaja vastaan, niin Muurisen taktiset puutteet valmentajana tulevat näkyviin. Kotimaisessa liigassa Muurisen vuosikymmenten kokemus ja valmennusrutiini riittävät käytettävissä olevalla pelaajamateriaalilla voittoon, mutta ei enää kansainvälisissä otteluissa.

Kauden päätyttyä Antti Muurinen ilmeisesti siirtyy syrjään HJK:n ruorista ja tilalle tullee Ari Hjelm. Muurinen on tottunut valmentamisessa siihen, että pelaajahankintoihin on käytettävissä suhteellisen paljon rahaa. Oman käsitykseni mukaan esimerkiksi FC Interissä pelaajabudjettiin on aika vähän rahaa käytettävissä. Mutta olen aivan varma, että jos Muurinen sattuisi olemaan ensi kaudella Interin valmentaja, niin jopa niillä pelimerkeillä, jotka ovat käytettävissä, hän pystyisi kokoamaan hyväksyttävästi menestyvän joukkueen vaikka se ei varmaan europaikoista kamppailisi.

Tulevaisuudessa toivoisin, että kaikki joukkueet pyrkisivät pelin nopeuttamiseen. Se on mielestäni ainoa tie, jolla edes jonkilaisesta kansainvälisestä menestyksestä seuratasolla voidaan haaveilla. Nopeaan yhden kosketuksen peliin kykeneviä pelaajia ei esimerkiksi suomalaisfanien taholta arvosteta tarpeeksi. Myöskään vanhemman polven valmentajat eivät aina haaveile, että omat pelaajat pystyisivät sellaiseen peliin ja ovat jo luovuttaneet. Valmentajakoulutuksessakin ehkä korostetaan liikaa erilaisten taktisten kuvioiden hallitsemiseen ja kärjistetysti sanoen niissä pitkä pallo ja kaikki perään on ehkä helpommin toteutettavissa kuin nopea seinäsyöttöpeli.

Sähköpostipalautetta Keskilinkille voi lähettää osoitteeseen webmaster (miumau) keskilinkki (piste) com.

Kirjoittaja on FC Haka Oy:n vähemmistöosakas.

Lähetä MySpaceen